Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Särkelän pamfletti Koulumurhat on ensimmäinen syvällisempi ja yhtenäinen selvitys Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien yhteiskunnallisista taustoista.
Kirjassa käydään läpi tapahtumat sellaisenaan sekä analysoidaan niiden jälkeistä aikaa. Erityisesti poliitikkojen reagointi on kriittisenkin tarkastelun alla. Särkelä huomauttaa terävästi että sekä Auvinen että Saari on vasta myöhemmin diagnosoitu jotenkin mieleltään järkkyneiksi. Tiettävästi kummallakaan ei todella ollut todettu mitään mielisairauteen, psykoosiin tai muuhun sellaiseen viittaavaa, ei edes koulukiusaamista tai häirikön mainetta entuudestaan.
Kirjan lähtökohta on esittää kysymyksiä yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista Jokelan ja Kauhajoen tapahtumiin. Särkelä puhuu murha-itsemurhista, jossa murhaajakin on uhri, hänhän surmaa myös itsensä. Nuorten ja jopa lasten väkivaltaisuus on lisääntynyt aivan viime vuosina huomattavasti. Olemme omaksuneet ja hyväksyneet elämänmallin, jossa tuloerot ovat kasvaneet ja yksilön oman edun tavoittelu on jopa suotavaa ja hyväksyttävää. Yhteisöllisyys ei ole arvossaan, kukaan ei kanna enää huolta toisista, ei edes lapsista tai nuorista saati sitten väliinputoajista, työttömistä, mielenterveysongelmaisista.
Koulu- ja työpaikkakiusaamisenkin Särkelä asettaa uuteen näkökulmaan. Onko kiusattu itse ajautunut tilanteeseen olemalla erilainen ja saanut turhaan edellämainitun leiman. Ahdistuneet, pelokkaat, väsyneet ihmiset sanovat olevansa kiusattuja, koska muuta nimeä ahdingolle on vaikeaa tai jopa vaarallista antaa.
Särkelä kritisoi myös kriisiterapiaa, kuten itsekin teen. Ei kriisiterapialle ole ollut tarvetta ennen, nyt kaiken psykologisointi peittää tosiasiat! Kriisiapu havahduttaa ihmiset kriisiin. Samoin masennusta tuputetaan yhä useammin diagnoosiksi peittämään väsymystä, kyllästymistä ja pettymystä. Varsinainen masennus on toki sairaus, mutta nykyisin kaikki elämän kilpapyörästä poikkeaminen on helppo nimetä masennukseksi.
Kirjoittaja esittää myös keinoja, joilla em. tapahtumien jatkuminen voitaisiin välttää, muun muassa koulujen luokkakokojen pienentäminen, pienkoulujen pitäminen edelleen pystyssä, oikean tiedon tarjoaminen oikeaan aikaan opetuksessa, palaaminen yhteisölliseen koulumaailmaan ja paljon muuta.
Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, jo yleissivistyksen vuoksi. Särkelällä on paljon ja painavaa sanottavaa, joka ei aivan hetkessä avaudu.