Kaikkien kuulema, harvojen lukema: Hilja Haahti (1874-1966). 55 teosta ja puoli miljoonaa painettua kirjaa – enkä ainun ainutta ollut lukenut. Miltei hävetti.
Nyt tuokin puute on korjattu ja kurkistettu Hiljan sielunmaisemaan yhden kirjan verran. Kotkat kertoo rakkaustarinaa Helmistä, Helmin pappieno-Paavalista sekä sisaruksista Aimosta ja Liljasta. Helmi ja Aimo huuman ja tuskan jälkeen saavat toisensa, Paavalin ja Liljan tarina on ollut toisenlainen: synkkä ja syvävetinen.
Syvä kristillinen vakaumus hallitsee kirjaa, mikä kuvaa Hilja Haahden kaikkien kirjojen tunnelmaa ja taustoittaa kirjailijatyön; mikä myös selittää sen, että monelta lukijalta ovat jääneet hiljat unholaan.
Mietin Kotkia, joka on Paavalin ja Helmin suvun nimi, lukiessani, että jos nykykirjailija noin kiihkeän vanhempi mies/nuori nainen -läheisyyden kuvaisi, se vääntyisi ilman muuta seksuaaliseksi ahdisteluksi, pedofiliaksi, insestiksi, ties miksi, vaikkapa Kilkun Ihanan tytön tahi Maggan Varjonyrkkeilijän kaltaiseksi painajaiseksi. Vaan Hilja Haahden tekstiä lukiessa saa olla varma, ettei moisesta ’riettaudesta’ eikä hauraudesta ole pienintäkään pelkoa.
Sitä paitsi Paavalin oikea rakkauden kohde Lilja on jo kuollut, nääntynyt Paavalin jumalkutsun toteuttamiseen. Ja Helmillä on ainutlaatuinen Aimonsa ja Aimolla ainutlaatuinen Helminsä: siihen väliin ei muita mahdu.
Hilja Haahti (entinen Hahnsson) jatkoi 60-vuotista kirjailijan uraansa, joka oli alkanut vuonna 1895 runokokoelmalla Oraita, 1950-luvun loppuun lähes kirja per vuosi -tahtiin. Lisää tietoa Hiljasta ja hänen äidistään Theodolinda Hahnssonista, ensimmäisestä suomen kielellä kirjoittaneesta naiskirjailijasta, löytyy vastikään ilmestyneestä Irja Pulkisen omakustanteesta Hilja Haahti ja hänen äitinsä.
Yksi Hilja nyt luettu. Saas nähdä miten loppujen 54 kirjan, joista kolmetoista löytyy omasta hyllystä, käy? Siinä ja siinä.