Vuoden 2020 alussa Yhdysvallat katkaisi kaikki Meksikon sähköiset viestintäyhteydet. TV:n, radion ja internetin vaiettua ihmiset joutuivat kommunikoimaan jälleen vanhanaikaisesti kirjeitse. Viestejä riittääkin välitettäväksi, sillä presidentinvaaleihin on aikaa enää vajaa neljä vuotta. Kähmintä kulisseissa on alkamassa täydellä teholla. Halukkaita kotkan istuimen uudeksi valtiaaksi tuntuu tunkevan ovista ja ikkunoista. Jokaisella on suosikkinsa.
Vuonna 1928 syntynyt Carlos Fuentes lienee viimein uupunut toivomaan parempaa, sillä Kotkan istuin on kyyninen ja tyly, täysin lohduton kuvaus valtapelin armottomuudesta. Sen sivuilla vähäinenkin lupaus kauniimmasta huomisesta kaatuu armottomaan pettymykseen, kun puhtoisinkin poliittinen untuvikko raivaa esteet tieltään vähänkin valtaa saadessaan. Jokainen on valmis pettämään hyväntekijänsä. ”Jos haluaa päästä hallitukseen, pitää ensin niellä litra etikkaa nenän kautta. Se on parasta valmistautumista presidentin virkaan, sen voin vakuuttaa…” Fuentes viittaa Machiavelliin ja von Clausewitziin toistuvasti.
Ankaruudestaan ja lohduttomuudestaan huolimatta (vaiko juuri siksi?) Kotkan istuin on erinomainen kirja. Carlos Fuentesilla on sana hallussaan. Painavaa sanottavaa ja tarkkaa poliittista analyysiä on tarjolla etenkin kirjan alkupuolella; loppua kohti juonenkäänteet nopeutuvat ja yllätyksiä, useimmiten ikäviä sellaisia, on luvassa lähes jokaisessa kirjeessä. Romaanin kirjemuotoinen kerronta saattaa alkuun tuntua hieman oudolta, mutta Fuentes käyttää muotoaan taitavasti. Luultavasti perinteisemmin kerrottuna kirjan tarina ei olisi toiminut yhtä tyrmäävin tehoin.
Helppo kirja Kotkan istuin ei ole, eikä taatusti kevyt, mutta se kannattaa lukea. Carlos Fuentes on nousemassa suurimpien suosikkieni joukkoon.