Minua on aina enemmän kiinnostanut se, miten sodan aikana pärjättiin kotirintamalla kuin se, mitä rintamalla tapahtui. Niinpä nyt on käsissäni ollut mahtava teos ytimekkäällä nimellä Kotirintama. Kirja on syntynyt isolla porukalla, jonka päätoimittajana on ollut Martti Turtola.
Kirjassa käydään läpi, miten Suomi pysyi pystyssä siviilipuolella. Millaisen panoksen naiset kotirintamalla kantoivat kekoon, että elämä jatkui. Se on aikamoinen määrä työtä, että perheet pidettiin kasassa ja arki rullasi. Miehet olivat rintamalla, joten naisten oli selviydyttävä heidänkin töistään. Oli säännöstelyn aika ja silti oli pärjättävä. Ruokaa oli saatava. Lisäksi osa naisista oli rintamallakin, lottina.
Sanotaan, että historiasta oppii? Olisi siis ihan suotavaa tutustua tähänkin kirjaan ja miettiä, miten sitä moni asia on hyvin. Silti vaan valitetaan aika monesta asiasta. Olen usein näitä kirjoja lukiessani miettinyt, olisinko minä pärjännyt. Tunnen suorastaan piston sydämessäni, jos valitan jostain, sillä minullahan on kaikki niin hyvin, kuitenkin.
Kotirintama-kirjan tekee mielenkiintoiseksi ja eläväksi sekin, että siinä on runsaasti kuvia. Sitä on kuin valokuva-albumin seurassa, jossa on lisäksi kerrottu tuo kaikki, mitä kuvissa tapahtuu. Useita kuvia voi katsoa pitkään, sillä ne kertovat omaa tarinaansa.
Tämä kirja on eräänlainen sankaritarina siitä, miten suomalaiset selviytyivät ja jaksoivat rakentaa tätä maata. Vaikka en olisikaan kovin isänmaallinen, niin silti olen kiitollinen siitä kaikesta; siitä josta nyt voin lukea, koska en tuota aikaa joutunut elämään.