Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sota-ajasta on paljon kirjoja, siis niitä, jotka kertovat, kuinka sodittiin, millaista oli rintamalla. Miten sitten elettiin kotirintamalla? Minna Mikkanen kertoo siitä ja hyvin kertookin.
Kotijoukot on kirja, jossa eletään maaseudulla, Savon sydämessä ja jutustelu on lupsakkata, joskin aiheet eivät niinkään. Sota on taustalla kaiken aikaa ja joka päivä pelätään, millaisia uutisia rintamalta kantautuu.
Hilkka ja Maria ovat sisaruksia. Maria naimisissa oleva neljän lapsen äiti, jonka mies ja vanhin poika ovat rintamalla. Maria hoitaa taloa ja siihen kuuluvia askareita sisarensa Hilkan kanssa.
Naapuritilalla on ”renkeinä” kaksi venäläistä sotavankia, Igor ja Sergei. He auttavat raskaimmissa töissä myös Mariaa ja Hilkkaa. Heti alussa käy selväksi, että Hilkka ja Igor ovat mieltyneitä toisiinsa. Salassa on pidettävä, sillä onhan se nyt päivän selvää, etteivät he voisi olla yhdessä. Järki kieltää, mutta kuinkas siinä käy…
Minna Mikkanen osaa kertoa niin luontevasti maaseudun tapahtumista, että sitä suorastaan jännittää, miten kaikki etenee.
Marian mies, Olavi pääsee käymään lomilla ja Maria paljastaa hänelle Hilkan salaisuuden. Olavi suuttuu ja vaatii, että Marian on laitettava Hilkka pois talosta.
Sisarusten välit vaikuttavat jossain määrin eripuraisilta. Isosisko Maria on järjen ääni ja pikkusisko Hilkka ei juurikaan piittaa. Kun tilanne on se, että Hilkka lähtee, on herkkä kohtaus se, miten he kertovat toisilleen, miten rakkaita ovat, kuinka tulee ikävä.
Entäs sitten Väinö! Pikkumies Väinö on tilan ainoa mies. Lapsi, mutta silti tarkkaavainen ja varsinainen hevosmies. Väinön silmin ja sydämin sitä saa tarinasta paljon. Kuinka suree ja panee merkille yhtä sun toista.
Ihan ehdottomasti suositeltava kirja kenelle tahansa, sillä kotirintamatarinat ovat mielenkiintoisia ja jääneet vähälle huomiolle. Nyt vielä käsissä on hyvin kirjoitettu kirja, jota oli suuri ilo lukea ja lukisinkin mieluusti lisää vastaavanlaista kerrontaa.
