Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olin kuullut tästä kirjasta paljon etukäteen: kukaan ei ollut toki paljastanut juonen kiemuroita enkä minäkään aio sitä tässä tehdä, mutta Kotiapulaista pidettiin erityisen koukuttavana ja jännittävänä ja loppuratkaisultaan yllättävänä romaanina.
Millie on juuri vapautunut vankilasta eikä hänellä ymmärrettävästi ole paljon mitään, hän asuukin vanhassa Nissanissa. Mitä hän on sitten tehnyt joutuakseen vankilaan, jää toistaiseksi pimentoon. Hän onnistuu kuitenkin salaamaan taustansa ja luomaan koko joukon väärennettyjä työtodistuksia. Kuin onnenpotkusta Millie pääsee kotiapulaiseksi Winchesterin perheeseen, jolla sitten onkin vaikka mitä: upea talo, puutarhuri ja koulussa käyvän tyttären äiti, jolla on varaa olla vain kotona.
Työ vaikuttaa etukäteen kuin unelmalta, mutta koska tämä on jännityskirja, eihän kaikki menekään unelmanomaisesti. Jo pienistä yksityiskohdista alussa lukija saa aavistaa, että jotain on pahasti pielessä: Millien huone on talon hienouteen nähden ahdas komero, jonka saa aluksi lukkoonkin vain ulkopuolelta. Nina-rouvalla on selvästikin jotain salattavaa, eikä pikku tytärkään tunnu ihan normaalilta.
Pian alkaa elokuvista ja kirjoista tuttu psykologinen toiminta, jota on pakko kelvollisen suomennoksen puutteessa kutsua englanninkielisellä nimellä gaslighting: Nina alkaa piirittää Millietä henkisesti, yrittää saada tämän tuntemaan itsensä syylliseksi ties mihin, yrittää kyseenalaistaa tämän muistia ja järkeä ylipäänsä. Milliellä on kuitenkin jalat maassa. Lisäksi perheen isä, menestynyt liikemies Andrew, suhtautuu häneen ystävällisen rennosti. Josko jo välillä liiankin ystävälliseksi? Mutta onko kukaan sitä miltä näyttää? Mikä on kenenkin lopullinen rooli? Vasta kertojanäkökulmien muutokset kirjan lopussa avaavat totuuden.
Romaanin loppua pidettiin jossain somen syövereissä tuoliltapudottavan yllättävänä. Ihan niin ällistynyt en ollut, mutta olihan tässä naseva tarina, juuri sopiva kesäiseksi luettavaksi. Uskottavuudesta en sano juurikaan mitään, mutta eihän Kotiapulaisen kaltaisia trillereitä siinä mielessä kirjoiteta tai luetakaan. Ne on tarkoitettu viihtymiseen, ja sen tehtävän tämä romaani täyttää erinomaisesti.
