Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Timo Sandberg on luonut oikeastaan ihan mestarillista dekkarijälkeä Lahteen sijoittuvalla historiallisten dekkarien sarjallaan. Niiden päähenkilönä on ylietsivä Otso Kekki, kaikin puolin mukava ja viisas mies, joka on vielä ollut niin edistyksellinen, että on elänyt venäläissyntyisen vaimon kanssa ja päälle päätteeksi jopa avoliitossa; nyt pariskunta on sentään vihitty laillisesti ja heillä on poikakin. Vähitellen myös Vera-vaimo alkaa tulla yhteisön hyväksymäksi.
Tällä kertaa on päästy välirauhan aikaan, mutta aivan rauhallista ei sentään ole, sillä työnjohtaja Lennart Hovi löydetään kotoaan verisenä vainajana. Muut poliisit päätyvät selittämään tapauksen itsemurhaksi, mutta jokin jää kaivertamaan Kekin mieltä.
Hän on myös siinä suhteessa aikaansa edellä, että käyttää pikkukaupungin poliisissa uutta sormenjälkitutkimusta, mutta tällä kertaa hänen ääntään ei oikein tahdota kuulla, kun poliisivoimilla tuntuu olevan muutenkin tarpeeksi työtä kommunistien sun muiden ryömäläisten vahtimisessa. Talvisodan yksimielisyys on takana, ja vasemmistolaisimmat ovat perustamassa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuraa, mikä herättää suurta pahennusta. Itseoikeutettu jäsen, talvisodan ajan käpykaartissa majaillut Anton Rimminen on edelleen poliisien tulilinjoilla, ja hänet pidätetään ensin raakoja kuulusteluja ja sitten vangitsemista varten.
Kostonkierteen loppuratkaisu ei nyt ole ehkä ihan niitä kaikkein jännittävimpiä, mutta ajankuvaus on edelleen mainiota. Oli vain yksi asia, joka sai minut melkein murisemaan vastalauseeksi, eikä siinä ollut suinkaan kysymys kirjailijan taidoista, vaan kustannustoimittajasta tai kuka se nyt sitten kirjoittaakin takakansitekstit. Dekkareissa kun ei minusta saisi sitten ollenkaan spoilata juonta kansipapereissa, ei takana eikä sivuissa, mutta nyt saamme kätevästi tietää toisen murhatun noin 280 sivua ennen murhan tapahtumista. Ei ei ei! Mutta jos ne paperit nyt poikkeuksellisesti riisuu ennen kirjan lukemista, niin ihan hyvin ne juonenkäänteetkin menevät.
