Marraskuussa 1921 nuori ja lahjakas Emilie Edberg nousee ensimmäisen kerran oopperan lavalle Carmenin pääroolissa. Kerta jää myös viimeiseksi, sillä aplodien vielä raikuessa joku ampuu Edbergin kuoliaaksi. Järkyttyneen yleisön joukossa on yksityisiä tutkimuksia harrastava Karl Axel Björk, joka ottaa tilanteen haltuunsa. Mutta kuinka löytää murhaaja lähes tuhannen talossa samaan aikaan olleen joukosta, vallankaan kun surmateon motiivi on täysin hämärän peitossa. Koston kukista tulee yksi Björkin hankalimmista pulmista ikinä.
Virpi Hämeen-Anttilan mainio Björk-sarja on nyt edennyt neljänteen osaansa. Koston kukat ei ole mikään hirvittävän jännittävä romaani, vaan keskittyy enemmän 1920-luvun Helsingin ajankuvaan. Paitsi kulttuurielämää, Hämeen-Anttila käsittelee myös poliittista historiaa. Karjalassa kuohuu, ja kansan mielipide on vahvasti heimoveljien auttamisen kannalla. Ainoastaan Björkin esimiehen ministeri Heikki Ritavuoren asialistalla tuntuu olevan maltti ja rauhan edistäminen. Ja kuten historia meille kertoo, huonostihan hänen siinä käy.
Björkin hahmo on hyvin rakennettu. Hän tasapainottelee edelleen siviiliroolissaan sisäministeriön pikkuvirkamiehenä, mutta veri vetää rikosten pariin. Lisäksi Björk pulmailee perheasioiden kanssa. Lähiystävien Anton ja Minna Helanderin perheidylli houkuttelee, mutta kenen kanssa hän perheen perustaisi? Onko Björkin sydämen valittu pikkuserkku Lisbet vai Antonin pikkusisko Ida, josta alkaa olla enenevissä määrin hyötyä myös Björkin rikostutkimuksissa? Korkeamoraalinen Björk ei halua heittäytyä kevytkenkäisesti kenenkään kimppuun.
Koston kukat on laatuviihdettä, jossa yksityiskohdat ovat kohdillaan. Lopputekstit paljastavat, että sarja ei pääty tähän. Jatkoa odotellessa iso suositus tälle!