Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Håkan Nesser on pitkän linjan ruotsalainen dekkaristi. Hän on kirjoittanut sarjan sekä fiktiivisessä Maardamin kaupungissa asuvasta komisario van Veeterenistä että yhtä lailla fiktiivisen Kymlingen kaupungin komisario Gunnar Barbarottista; Nesserin edellisessä suomennetussa kirjassa Vasenkätisten seura nämä herrat jopa ratkaisivat yhdessä vanhan selvittämättömän murhan, ja van Veetereriin viitataankin ohimennen myös tässä romaanissa.
Tällä kertaa Barbarotti kuitenkin ratkoo rikosta monivuotisen työparinsa Eva Backmanin kanssa; tämä pariskunta on pariskunta myös yksityiselämässään, mitä he yrittävät edelleenkin salata kaikilta hieman huonolla menestyksellä. Barbarottin ensimmäinen vaimo Mariannehan kuoli syöpään sarjan varhaisessa osassa.
Kymlingen poliisiasemalle ottaa yhteyttä entinen bussikuski Albin Runge, ulkoisesti ja ilmeisesti luonteeltaankin kovin hiirimäinen mies, joka on vuosia sitten ajanut tuhoisan kolarin. Täydellisesti vahingoksi osoittautuneessa onnettomuudessa kuoli peräti 17 koululaista. Nyt hän on alkanut saada pelottavia uhkauskirjeitä, joiden kirjoittajaksi on merkitty koston jumalatar Nemesis. Janoaako kostoa joku koululaisten läheinen? Tai joku kolarissa henkiinjäänyt? Mahdollisten katkerien tappouhkauksien kirjoittajien joukko kasvaa toivottoman suureksi, eikä kirjeestä tieteenkään löydy edes sormenjälkiä. Poliisit tekevät Rungen ja hänen vaimonsa Karinin pelastamiseksi kaiken minkä voivat, mutta huonostipa siinä kuitenkin käy. Tapaukseen joudutaan sittenkin palaamaan vuosia myöhemmin, ja se osoittautuu hyvin yllättäväksi.
Eihän Nesser tietenkään pettänyt tälläkään kertaa. Juonenkuljettelu oli taitavaa, ja nykydekkareille ilmeisesti välttämättömät eri aikatasot asettuivat jouhevasti paikoilleen. Koska olen välillä niin naiivi lukija, en yleensä edes yritä pää kuumana pohtia loppuratkaisua, ja niinpä se tässäkin kirjassa onnistui yllättämään minut vallan hyvin. Teoksen salavihkainen ja ironinen huumori pelasi entiseen mallin. Entä sitten Gunnar Barbarottin persoonallisuus? Voi, miten hurmaava hän onkaan, ja miten mielenkiintoinen on hänen Jumalansa, jonka kanssa hän käy toisaalta älykkäitä ja filosofisia, toisaalta kovin lapsenuskoisia keskustelujaan Eva Backmanin jatkuvasti ihmetykseksi.
Kannattaa lukea. Kannattaa tutustua Barbarottiin, muuta en voi sanoa.
