Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Raiskaus on niin väkevä ja ruma sana, että Joyce Carol Oatesin uusimmassa käännöksessä raiskaus on muutettu kostoksi. Kuolema on tietyissä asioissa armollinen, ja vaikka mitä on tapahtunut ennen kuolemaa, jää se elävien huolehdittavaksi. Raiskaus on pahimpia elämäntappajia niin että ruumis jää henkiin. Ruumis paranee, mutta mieltä voi vahingoittaa loputtomiin.
Kosto : Rakkaustarinan voi jakaa kolmeen osaan: tapahtuma, nöyryyttävä oikeudenkäynti ja takaisinmaksu. Kirja on lyhyt, mutta luihin asti ytimekäs ja tuo esille iänikuiset asiat, joita ei saisi koskaan jättää unholaan. Voiko nainen koskaan pukeutua oman mielensä mukaan tulematta tuomituksi tai arvosteltavaksi? Ihminen tekee mitä tahansa rahasta, eikä kysy ole oikeasta tai väärästä vaan charmista ja hyvistä puhelahjoista. Taposta ja murhasta saa yleensä kymmenestä vuodesta elinkautista vankeutta, mutta raiskauksesta vain pari vuotta. Voiko murha olla oikeutetumpi kuin raiskaus vai onko kosto liian julma?
Kirjan kerronta on mielenkiintoinen. Kuin tarina kerrottaisiin raiskatun naisen tyttärelle hänen omin tuntemuksin. Kirjassa on myös päiväkirjamaista olemusta, mikä tarkoittaisi, että tytär kertoo tarinaa itselleen. Kirja ei ole saarnaava eikä mustavalkoinen. Hahmot eivät ole miellyttäviä, ei edes uhri. Tytär on ainoa hahmo, johon haluaa samaistua ja näin pääsee katsomaan kaikkea lapsen silmin. Mielenkiintoisinta onkin, että kenen puolelle kirjan lopussa päätyy.
Kosto : Rakkaustarina on kirjoitettu hienosti ja vaikka onkin ilo suositella kirjaa, siinä pitäisi olla K-15–leima. Lue ja vihaa, lue ja rakasta.