Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kallion kundi, kujien kolli, käsikirjoittaja ja ohjaaja Aaron Walden asuu ja touhuaa lähinnä Kalliossa. Useimmiten kosteikoissa eli paikallisissa juottoloissa, joissa keskikalja ja jallu ovat ainaisia trendijuomia ja muut juomat tai drinkit vain teeskentelyä. Aaron rakastaa Kalliota, mutta myös naisia – kaikkia heitä
Jos tarjolla on alkon lisäksi naisseuraa, on miehen päivä taas saanut tyydytyksensä. Hänellä nimittäin riittää rakkautta lähes kaikille naisille: upeille näyttelijättärille, huumaaville hoitsuille ja muhkeapovisille uraleideillekin. Kaikki saavat osansa miehen maailmoja syleilevästä viinanhuuruisesta rakkaudesta, kukin tavallaan. Ikävä kyllä, eräs luulee hänen rakkauttaan yhteiselämän aluksi ja tästä tuleekin lievää vakavampi konflikti.
Aaron tekee toki myös töitä, mutta juuri nyt hän odottaa erään käsikirjoituksensa kohtaloa. Odottaessa on aikaa tehdä erilaisia pieniä keikkahommia, kuljeskella Kalliossa ja nuuhkia ilmaa sekä katsella ihmisiä, hommata kadonnut sisko jostakin esiin sekä kaveerata muiden teatterilaisten kanssa. Kallion lisäksi hän joutuu joskus lähiöihin tai keskustaan, mutta palaa kuitenkin aina takaisin. Kallio on koti, se on myös vanhempien koti, kuten myös teatterin koti.
Ari Wahlsten on itse teatterin ja musiikin monitoimimies ja sen huomaa myös kirjasta. En voi olla hiukan virnuamatta, koska kyllä tästä tunnistaa jollei nyt suoraan henkilöitä, ainakin selkeästi tietyt tyypit ja tyypittelyn. Eräs kirjailija esiintyy melkein omalla nimellään eikä tiettyä julkkisnäyttelijääkään voi olla tunnistamatta. Samoin teatterit ovat hyvin arvattavissa, myös tyypillisine teatterinjohtajineen ja ohjelmistoineen.
Kalliosta saa mielestäni melko oikean, nyrjähtäneen ja vähän absurdin, hulvattoman kuvan. Tällaista Kalliossa on, tunnen jopa erään kapakan perustuoksun mielessäni… Parhaimpia kotiseuturomaaneja, hulluutta ja kiihkoa tulvillaan. Vakavikkojen tähän ei kannata tarttua, koska tässä juodaan selkeästi viinaa ja käydään naisissa. Rujosti ja arkailematta, seurauksistakaan aina niin piittaamatta. Ja koska krapulaakaan ei tule, voi lähteä taas radalle uudestaan. Tosin päähenkilö on vielä suhteellisen nuori, joten hän jaksaa. Lisäksi joudutaan usein omituisiin tai vähintään epämukaviin tilanteisiin. Sellaista elämä nyt vaan joskus on. Joskus jopa naurettavaa.
Suosittelen kaikille Kalliosta pitäville ja siellä asuville, muuten vaan taiteilijaelämän kuvauksista pitäville sekä pienteattereiden ystäville. Joku on luokitellut tämän jopa fantasian piiriin, kateellisten yli kolmikymppisten miesten panettelua! Hauskaa irrottelua tämä ainakin on.