Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kosmonautti on Katri Lipsonin esikoisromaani, mutta tekijä lienee edellisessä elämässään ollut venäläinen kirjailija. Niin ”venäläisesti” hän kirjoittaa.
Teos sijoittuu 1980-luvulle ja Murmanskiin. Svetlana on nuori musiikinopettaja, jota Saša ja muut oppilaat kiusaavat mutta Serjoža salaa rakastaa. Saša ja Serjoža ovat kaverukset, he pelaavat yhdessä jääkiekkoa, katselevat tähtiä ja haluavat kosmonauteiksi. Neljäs keskeinen henkilö on Serjožan äiti Anna Ivanovna. Vielä tapaamme sankarimyyttiä rakentavat moskovalaiset dokumenttitoimittajan ja kuvaajan. Ja niin vahva on heidän mediavoimansa, että Annaa viedään mielisairaalaan, ja siellä tapaamme tohtori Moguilnyn.
Kirja ei ole jännityskertomus, mutta tapahtumia ei tässä kannata selostaa auki. Kaikkea ei ole kirjoitettukaan auki. Pirstaleiksi pistetyn kronologian kokoaminen ja kerronnan kehien ja symmetrioiden seuraileminen ei kuitenkaan ole vaikeaa. Lukujen otsikot ohjaavat eri henkilöiden näkökulmiin. Haaveista on kysymys, ja siitä, miten monella tavoin haaveet ja todellisuus jäävät kohtaamatta, ja myös siitä mistä Svetlana sanoo: Ihmisen haave kertoo hänen sisimmästään eniten.
Vaikka teos jätti minut vakavanhaikeisiin tunnelmiin, lukeminen oli riemastuttavaa. Lipsonin tyyli hurmasi oitis. Venäläiset painotukset, pajatukset ja puuskahdukset olivat kuin suoraa lähetystä lumen, pakkasen ja kaalisopan Murmanskista. Tekstissä on hyvät rytmin ja tunnelman vaihdokset. Ja Freudinsa lukenut löytää jutusta sanoisinko avainasioita.