Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Moderni käsitys maailmankaikkeudesta on hiljalleen kehittynyt viimeisen neljänsadan vuoden aikana, siitä hetkestä alkaen, kun Hans Lippershey keksi kaukoputken. Tämä on sopivasti myös Markus Hotakaisen kirjan aloituskohta, käännekohta jonka jälkeen ihmiset eivät joutuneet ihmettelemään avaruutta vain omien aistiensa asettamien rajojen sisällä.
Seuraavaa teknologista käännekohtaa saatiinkin sitten odottaa yli kolmesataa vuotta, kun sähkömagneettisen spektrin eri aallonpituuksia pystyttiin hyödyntämään avaruuden tutkimisessa. Tosin William Herschel oli kylläkin löytänyt infrapunasäteilyn jo vuonna 1800, mutta vielä tuolloin löydöstä ei ollut hyötyä tähtitieteellisten havaintojen kanssa.
Hotakainen johdattelee lukijan keksinnöstä ja tähtitieteellisestä löydöstä toiseen; kuinka aurinkokunnan uloimmat planeetat löydettiin, miten kuun synnyn jäljille päästiin ja miten tähtien etäisyyttä ja elinikää opittiin mittaamaan.
Mielenkiintoisesti etenevässä tarinassa tulee muutamia yllätyksiä eteen kuten se, että mustien aukkojen olemassaolo pääteltiin jo niinkin varhain kuin 1700-luvun loppupuolella ja myös valonnopeuden jäljille päästiin jo 1670-luvulla, vaikka sen tarkka arvo tarkentuikin vasta myöhemmin. Toisaalta meteoriittien kosminen alkuperä varmistui vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1803, vaikka taivaalta putoavista kivistä toki on ollut kertomuksia aikaisemminkin. Askel askeleelta ihmiskunnan käsitys maailmankaikkeudesta on suurentunut, ja vastaavasti ihmisen osa suurella näyttämöllä on pienentynyt.
Varsinkin kirjan loppupuolella oma pienuus korostuu, kun päästään suurten kysymysten ääreen; jatkaako universumi laajentumistaan loputtomasti aina lämpökuolemaan asti ja onko multiversumi mahdollinen? Lopussa Hotakainen pohtii vielä sitä väistämätöntä kysymystä: olemmeko yksin universumissa? Tälle viimeiselle pohdinnalle ei kirjassa hirveästi liikene tilaa, mutta onpahan kuitenkin hyvä tapa lopettaa retki suurten kysymysten äärelle.
Kosminen pimeys väistyy on oikein hyvä valinta, jos haluaa saada kattavan kuvan tähtitieteestä, kirjassa käsitellään nimittäin paljon ihan viimeaikaisiakin löytöjä. Aivan erityisesti kirjaa voi kuitenkin suositella kaikille uteliaille, jotka haluavat tietää, mihin tietomme avaruudesta tarkalleen ottaen perustuu. Hotakaisella on taito kirjoittaa selkeästi, eikä teksti missään vaiheessa sorru liialliseen tekniseen jargoniin. Mielenkiintoista lukemista pimeneviin iltoihin, todellakin!