Jari Järvelän mummit olivat lapsia vuonna 1918. He joutuivat kokemaan Suomen sisällissodan läheltä, silminnäkijöinä. Toinen oli valkoiselta puolelta, toinen punaiselta. Kosken kahta puolta palaa näihin dramaattisiin ja traumaattisiin kokemuksiin lapsen näkökulmasta – lapsen joka oppii vähitellen ymmärtämään tapahtumien merkitystä vieraillessaan mummiensa luona lähes 60 vuotta myöhemmin.
Vaikka faktoista ammentaakin, Kosken kahta puolta on fiktiivinen kertomus. Järvelän kertomuksen kiinnekohtana on lapsuuden mummilavisiitit. Molemmat mummit asuvat toisella puolella Suomea, Vammalassa: lähekkäin mutta silti tavoittamattoman etäisyyden päässä. Aino-mummi on vaatimaton, rento ja itsellinen, kun taas ruotsinkielisen Sofian luona ollaan varovaisemmin, jäykemmin. Kesäiseen visiittiin molempien luona sekoittuu muistoja sotatalvesta. Kuinka Vammalan kauppala poltettiin, kuinka naapurin poika ammuttiin seinän vierelle, kuinka punikit etsivät kivääreitä talon ylisiltä, kuinka paha sai palkkansa. Vai saiko?
Kosken kahta puolta on intensiivinen romaani dramaattisista tapahtumista. Se etsii puolueetonta ymmärrystä, sovitusta, mutta kuinka kaksi niin eri lähtökohdista sodan kokenutta ihmistä kuin Aino ja Sofia voisivat koskaan – edes ihmisikää myöhemmin – nähdä toisensa tasapuolisesti, sovinnolla? Jari Järvelän romaanin vahvuus on tasapuolisuudessa, molempien näkökulmien asettamisessa rinnakkain. Kysehän on lopultakin lapsista, pienistä lapsista, sekä heidän vanhemmistaan, jotka haluavat vain selviytyä.
Kosken kahta puolta, Jari Järvelän puheenvuoro sisällissodan 100-vuotisvuoden muisteluihin, on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Suosittelen.