Koskematon ei ole varsinaisesti mikään hyvän mielen kirja, vaikka se dekkarien tapaan päättyykin melko onnellisesti. Se kuvaa pääasiassa internetin pimeitä puolia, tubettajia ja heidän lukuisia seuraajiaan, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa ja suoranaista pahuutta. Eräs näistä suosituista tubettajista, 18-vuotias Linn, katoaa jäljettömiin. Tapaus alkaa jo unohtua, mutta sitten siihen tarttuvat Sehlstedtin aiemmasta kirjasta tutut kriminologi Kajan Berlung ja toimittaja Aida Svantesson. Uusia johtolankoja alkaakin yhtäkkiä löytyä.
Samaan aikaan toinen tubettaja, fitnessvaatteita esittelevä Julia, kärsii väkivaltaisesta liitostaan mustasukkaisen ja kontrolloivan avomiehen, Johanin, kanssa ja lukija voi vain pelätä, miten Julian vielä käykään. Ja sitten on tietysti se kolmas juoni, kuin popmusiikin obligatorinen c-osa, jossa mitä ilmeisimmin tuleva murhaaja ja väkivallantekijä kertoo anonyyminä kehitystään koulukiusatusta ja näkymättömästä nuoresta pojasta naistenvihaajaksi, joka ottaa ihastuneena vaikutteita Elliot Rodgerin, misogynistisen joukkomurhaajan manifestista.
Kirjan jäsenet ovat periaatteessa melko uskottavia, etunenässä tuo ruotsinsuomalainen tyylikkäästi pukeutuva Kajan ja italialaiset sukujuuret omaava Aida. Mutta uskottavia ovat myös kirjan pahikset, ja heitähän riittää.
Koskematon ei nyt ehkä ihan paras dekkari ollut, mitä olen koskaan lukenut, mutta hyvää keskitasoa joka tapauksessa.