Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lukijaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kynnenmittaiset pika-artikkelit ja valmiiksi pureksittu internet-viihde heikentävät ihmismielessä orastavaa mielikuvitusta. Onneksi omia spekulointitaitoja ja tunne-elämää voi rikastuttaa Tomi Sonsterin käsittämättömillä runoilla. Koska olen täydellinen on Sonsterin kolmas runokokoelma ja todiste siitä, että runoutta täytyy lukea. Juuri lukija on keskeisessä asemassa täyttämässä tyhjiä kohtia ja yhdistämässä näkymättömiä langanpäitä.
Sonsterin luoma maailma muistuttaa hiukan kieroutuneella tavalla omaamme. Sillä on oma historiansa, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Maailma on futuristinen, lähes dystooppinen kone, jossa kristinusko on konkreettista ja kuolema painaa enemmän kuin elämä. Kirkko, Jumala, Jeesus, usko ja kuolema tuntuvat korostuvan säännöllisesti kokoelman kantavana ja ahdistavana pääteemana. Kokoelma on valikoima multiversumeita, joissa kuolema ja mätäneminen vaikuttavat kohdistuvan aina samaan henkilöön.
Kuolema ei kuitenkaan ole mitään ilman elämää. Kokonaisuus on rinnakkaistodellisuuksineen kuin erään henkilön elämäntarina. Tämä henkilö on kirjottu jatkuvasti kärsimään, syntymään, elämään ja kuolemaan. Hän on tavallinen ihminen, puolijumala ja jumalten uhrilahja. Kokoelman aikana hän seuraa lukemattomia kertoja elämän kiertokulkua. Minne ikinä hän kulkeekaan, kuolema seuraa.
Tulin ilmalaivan ohjaamoon, tartuin rattiin.
Kiersin Marsin pilvien umpeen ruostuneet vetoketjut.
Kun tulin takaisin, jokainen Maapallon eliö oli kuollut.
Tuuli kahisutti laastareita iholtaan.
Alukseni olikin ilmakehä,
jonka olin ohjannut hetkeksi pois.
En halunnut katsella kaikkia niitä leijuvia ruumiita.
Nyt matkaan avaruudessa.
Asetun asumaan planeetalle,
jolla on antaa muutakin näyttöä
kuin pelkkiä luita.
Elämä on ansaittava.
Toiminta ja absurdit ilmaisut saavat aikaan omituisen, tragikoomisen skenaarion. Suorapuheisuus ihastuttaa, enkä ensilukemalta keksinyt, mihin Sonsterin kieltä lähtisi vertaamaan.
Jos kuitenkin täytyy lähteä tekemään vertauksia, alkaa mieleeni tulvia Current 93 -yhtyeen David Tibetin sanoitukset. Tibet käsittelee usein sanoituksissaan kirjavasti uskontoa, maailmanloppua ja mystiikkaa. Sonster pitäytyy skaalan puolesta lähinnä suomalaisille tutussa kristinuskossa, ja hänen otteensa on onneksi Tibetiin verrattuna vähemmän maaninen ja ekstaattinen.
Tähän samankaltaisuudet päättyvät. Mihinkään tiettyyn traditioon tai tyylisuuntaan kokoelmaa on vaikea sitoa. Säkeiden rajat noudattelevat kielioppia, lyyrisyyden sijaan pääosassa ovat asiat. Sonsterin oma tavaramerkki on varmasti vähitellen syntymässä. Edellinen kokoelma, Luonnos seikkailuksi, esitteli samaan tapaan groteskeja kuvia oudosta maailmasta.
Tästä seuraa kokoelman ehkä keskeisin heikkous, sillä toisinaan Sonster lyö huumorin ja absurdin sanailun keinoilla vakavammankin runon liian leikkisäksi. Runouden harrastaja ainakin häkeltyy – ehkä nauttiikin – löytäessään omituisimmat säkeet:
Nukuitte isän kanssa teltassa,
paistelitte makkaraa ja lettuja, siitä illasta
muodostuu taivaaseen huone, jossa vainaja
saa jahdata saippuakuplia
ja pellen nenät muuttuvat ilmapalloiksi.