Käsissäni on kirja, joka on ihan vertaansa vailla. Se kertoo sota-ajasta, historiasta, ihmisistä aikana, joka on jo mennyt. Mielenkiintoisen tekstin lisäksi väliin on laitettu runsaasti kuvia, jotka kertovat omaa tarinaansa.
Sakari Haikala oli nuori poika, kun värväytyi SS-joukkoihin pääasiallisena ajatuksenaan pääsy ryssän vastaiseen rintamaan. 17-vuotiaana seikkalun halu ajoi lähtemään sotilaskoulutukseen Saksan armeijaan.
Haikalan muistelmia on koko kirja täynnä. Hänen ”äänensä” kuuluu kursiivilla tämän tästä ja muistot ovat hauskoja lukea, koska niistä ”näkee” pilkkeen silmäkulmassa. Sakari Haikala oli kivenkova sotilas, joka pärjäsi kovissakin tilanteissa. Toisaalta hänessä oli muitakin puolia. Rakkausjutut ja runojen rustaaminen ja vieläpä kaikki keppostelu. Monisyinen mies, jonka elämän matkat ja mutkat on tuotu kiinnostavasti esille.
Mirja Turunen tietää mistä ja miten kirjoittaa. Ei ole vain kerrottu vanhan miehen muistelmia vaan kaikki faktat on kaivettu esiin ja ne kulkevat muistelmien rinnalla. Ei siis mikään nopeasti koottu teos; heti huomaa, että vaivaa on nähty ja kirja on todellakin sen arvoinen.
Sakari Haikalan matkassa ollaan aluksi sotilaskoulutuksessa ja sitten päästään tai joudutaan koviin taisteluihin muiden muassa Ukrainaan ja Kaukasukselle. Sodan jälkeen paluu kotimaahan, jossa vastaanotto ei ollut se paras mahdollinen. Haikala pakeni välillä Norjaan Valpon takia. SS-miehiä pidettiin isänmaan pettureina.
Koska kotimaa meidät lähetti on kirja, joka kannattaa lukea, sillä paitsi että se on Haikalan hauskan sujuvia muistelmia, se valaisee myös sitä, mistä oikein oli loppujen lopuksi kyse. Kelpo pakkaus sotahistoriaa!