Teille Kirjavinkeissä kävijöille ei taida tarvita selittää, miten romaania pitäisi lukea, pikemminkin mitkä kirjat kannattaisi lukea, joten siltä osin Korot kopisten -opastuskirjan taiteen maailmoihin voimme sivuuttaa.
Mutta entä baletti, ooppera, konsertti, museo, taidenäyttely, teatteri, tanssi, kevyt musiikki, elokuva?
Tuosta listasta löytynee jo jokin outo, vieraaksi jäänyt taiteenala. Varsinkin luettelon alkupuolelta. Mutta ei hätää: Korot kopisten kirja käteen ja pian rohkea rokan syö -periaatteella tohtii työntyä uusiin tuttavuuksiin vierailemaan paikan päälle. Kirjan luettuaan – sen verran houkuttelevasti tämänkin alan kirjantekijät esittelevät – jopa balettiin, joka kenties kaikista vieraimmalta tuntuu. Jorma Uotisen on nähnyt jokainen muilla foorumeilla, mutta harvempi on nähnyt hänet balettitrikoot päällä tanssin pyörteissä. Nytpähän tietää mihin kiinnittää huomionsa, kun Joutsenlammen laidalle istahtaa!
Entä elokuva, kaikille tuttu. Tuutin täydeltä televisiosta pursuavia filmejäkö ei osaisi opastamatta katsoa, muka! Ala on kuin onkin niin laaja, moniterminen ja -kategorinen että aihetta on kädestä pitäen katsojaa ohjailla. Elokuvamies Markku Pölönen Ystäväni-osiossa paljastaa oman suosikkielokuvansa, Porco Rosso, ohella muutkin kulttuuriin liittyvät ahaa!-elämyksensä, kuten museoista Ateneumin, näytelmistä kipaleen Kuka pelkää Virginia Woolfia, taiteilijaesikuvansa Matti Kassilan ja Billy Wilderin.
Jokaisen taidelajiopastuksen jälkeen kirjaa täydentävät niin sanotut alanmiehet kapellimestari Atso Almilasta voimauttava valokuva -kouluttaja Miina Savolaiseen, jotka nostalgisten ystäväkirjojen malliin paljastavat mieltymyksensä kyselyriveille. Myös lukija saa omat täyttö- ja testitehtävänsä.
Kirja on sen verran kevytpoljentoinen, kuten nimestä jo voi päätellä, että ei tuota tuskaakaan läpikäydä lähes kaikki taiteenlajit ja huomata ettei taide ole vain pyhäpukuiselle oppineelle eliitille tarkoitettua, vaan meille kaikille arkea eläville, koska taide on enemmän tunnetta kuin tietoa. Oma tunne on yksilöllistä ja aina aitoa ja oikeassa – kuten taidekin.
Korot kopisten -kirja kehottaa ennakkoluulottomasti mukaan taiteeseen kuin taiteeseen, ellei peräti yllytä. Siispä: Ei kun korot kopisten kohti elämyksiä! Edessä avautumassa kesä-Suomi ja monenmoiset festivaalit ja esitykset vähän alalta kuin alalta! Ei pidä fakkiutua! Ei tarvitse olla metsänhoitaja ymmärtääkseen metsämiljöön annin, eikä taiteilija taidetta tajutakseen.