Kontiainen on rautakautinen tietäjä, joka nimensä mukaisesti on sokea ja kaivelee asioita. Hän saa ensimmäisessä tarinassaan seuralaisekseen henkieläimen, Variksen, jonka kanssa hän sitten kiertelee maita ja mantuja.
Minne tahansa Kontiainen meneekin, aina löytyy jotain ongelmaa selviteltäväksi. Kuolemantapauksia, valitettavasti, eikä ole ihan kerta tai kaksi, kun Kontiaista epäillään itse syypääksi. Sokea mies herättää epäluuloja.
Kontiainen onnistuu kuitenkin Variksen avulla selvittämään, mistä on kyse. Kärpässienien avulla voi langeta loveen ja siellä kohdata kuolleiden henkiä, se helpottaa monesti murhamysteerin selvittelyä. Vaan syylliset eivät aina ole ihmisiä, joten tapaukset voivat todellakin olla henkimaailman hommia.
Kontiainen on vähän erilainen dekkari puitteidensa osalta. Toisaalta tarinat ovat aika klassisia dekkarijuttuja, takakannen viittaus Hercule Poirotiin ei ole tuulesta temmattu. Väkivallalla ei mässäillä, mitä nyt joskus vähän tapellaan ja väännetään henkien kanssa.
Kirja koostuu joukosta erillisiä novelleja. Ne eivät suoranaisesti liity toisiinsa, vaikka vähän viittaavatkin toisiinsa ja ne kannattaa kyllä lukea peräkkäin, novellit kun ovat kirjassa kronologisessa järjestyksessä.
Kontiainen on erikoinen dekkarisankari, mutta perinteisten dekkarien ystävienkin kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti.