Mitä tulee mieleen Kongosta, tai Zaïresta? Ainakin Mobutu Sese Sekon vuosikymmenten diktatuuri, joka vaihtui 1990-luvulla Laurent Kabilan diktatuuriksi, kunnes maassa vihdoin järjestettiin vaalit, joiden tuloksena Kabilan poika Joseph Kabila astui valtaan – mutta Kongossa jatkuu yhä vain yksi maailmanhistorian verisimmistä sodista, joka on tähän mennessä vaatinut jo yli neljä miljoonaa kuolonuhria. ”Kongon historia on useita kertoja ollut ratkaisevassa asemassa, kun on varovasti pyritty määrittämään kansainvälistä maailmanjärjestystä.”
David van Reybrouck – belgialainen, luonnollisesti – esittää kirjassaan perusteellisen kattauksen Kongon historiaan. Hän esittää pikajohdatuksen siitä, millaista Kongossa on ollut ennen eurooppalaisia, mutta varsinaisesti tarina alkaa 1870-luvulta, jolloin eurooppalaisten huomio kohdistui Afrikkaan. Henry Stanley kartoitti Kongo-joen ja pian sen jälkeen syntyikin jo Kongon vapaavaltio, jota Belgian kuningas Leopold II hallitsi yksinvaltiaana. Kongo erosi muista siirtomaista siinä, että Kongoa ei omistanut Belgian valtio, vaan kuningas Leopold II henkilökohtaisesti – koko valtava alue oli yhden miehen yksityistä omaisuutta.
Siirtomaa-aika oli monin tavoin ruma kausi Kongon historiassa, mutta maan äkillinen, äkkipikainen itsenäistyminen vuonna 1960 ei juurikaan muuttanut tilannetta parempaan päin. Valtaan nousi pian – CIA:n tuella – armeijan komentaja Joseph-Désiré Mobutu, joka eliminoi pääministeri Patrice Lumumban. Mobutu järjesti sekopäistä diktaattorimenoa parhaaseen tapaan, samalla kun kansan asema kurjistui, ja onnistui pysymään vallassa 1990-luvulle asti. Sen jälkeen tilanne ei ole juuri helpottanut, vaikka YK ja EU ovat yrittäneet auttaa. Kongon demokraattinen tasavalta on tällä tavalla nimettyjen valtioiden perinteiden mukaisesti kaikkea muuta kuin demokraattinen.
Van Reybrouck kuvaa kaikkea tätä ja paljon muuta yksityiskohtaisesti. Kirjassa on runsaasti luettavaa, paikoin olisin tyytynyt vähän ylimalkaisempaankin käsittelyyn. Jos aihe kiinnostaa paljon, perinpohjainen käsittely on toki lukijallekin mieluisaa. Näkökulma on sopiva sekoitus ruohonjuuritasoa, kiitos van Reybrouckin ahkeran Kongossa ravaamisen ja paikallisten asukkaiden jututtamisen. Taustatyötä on tehty huolella. Pidin paljon siitä, miten kirjasta välittyy hyvä kuva siitä, miten kulloisetkin mullistukset vaikuttivat tavallisten kongolaisten elämään. Myös lopun Kiina-ilmiön kuvaaminen oli hyvä, kongolaisten villi meno Kiinassa oli yllättävää ja valaisevaa.
Vaikka kirjan aiheena onkin vain yksi maa, Kongo on erittäin keskeinen valtio ja alue Afrikassa ja siten erinomainen esimerkki, joten kirjasta saa muutakin kuin vain yhden maan historiaa. Kongo on ollut olennaisella tavalla mukana monessa historian käännekohdassa. Siksi Kongo kannattaa lukea.