William March, oikealta nimeltään William Edward Campbell, palveli ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvaltojen merijalkaväen K-komppaniassa. Kokemuksiinsa nojaten hän kirjoitti tämän kirjan, joka ilmestyi vuonna 1933. Nyt, sopivasti ensimmäisen maailmansodan alkamisen satavuotispäivän aikoihin, Janne Tarmio on suomentanut ja julkaissut kirjan.
Se on hieno teko se, sillä Komppania K kuuluu ehdottomasti sotakirjallisuuden klassikoihin. Ensimmäistä maailmansotaa käsittelevistä kirjoista muistetaan itsestään selvästi Jäähyväiset aseille ja Länsirintamalta ei mitään uutta, kenties myös Harva hyvin kuolee, mutta Komppania K kuuluu kiistatta parhaiden ensimmäistä maailmansotaa käsittelevien kirjojen joukkoon.
Kirja koostuu 113 pienoistarinasta, joista kukin kertoo yhdestä komppanian miehistä. Voidaan kuitenkin puhua jollain tasolla myös romaanista – siinä vain ei ole päähenkilönä yksilöä, vaan koko komppania – sillä tarinat paitsi yhdistyvät toisiinsa, myös etenevät aikajärjestyksessä, muodostaen ehjän kaaren joukkojen kokoamisesta Yhdysvalloissa aina kotiinpaluuseen asti. Sota itse asiassa loppuu yllättävän aikaisin kirjassa, mutta eiväthän sodan traumat siihen lopu, kun ampuminen lopetetaan.
Tuttu viisaus nousee esiin tässäkin kirjassa, kun sotamies Plez Yancey kuvaa hetken rauhallista yhteiseloa saksalaisten kanssa Moselin vastakkaisilla rannoilla:
Vietimme Moselin rannalla kaksitoista ihanaa päivää kunnes, ikävä kyllä, tuli aika painaa eteenpäin. Olimme kaikki ehtineet oppia yhden asian: jos taistelevien armeijoiden rivimiehet voisivat kokoontua yhteen joenrannassa ja puhua asiat kiihkottomasti selviksi, yksikään sota ei kestäisi viikkoa kauempaa.
Viesti on selvä: sota on täydellistä hulluutta, johon yksikään järkevä ihminen ei ryhtyisi. Komppania K piirtää monitahoisen, mutta joka kantilta tarkasteltuna aivan yhtä epämiellyttävän kuvan ensimmäisestä maailmansodasta. Hieno teos, joka kuuluu aiheen klassikoiden joukkoon. Janne Tarmiolle iso kiitos ansiokkaasta suomennostyöstä.