Kommarikakaran Helsinki on ihana kirja. Pieni, lyhyitä sujuvan napakoita tekstejä ja aivan mahtavia piirroskuvia.
Laura Salama, Hannu Salaman tytär, on tehnyt niin rakastettavan kirjan, että sen lukee yhdeltä istumalta. Kirjassa hän kulkee pitkin lapsuutensa Helsinkiä, monille meillekin tuttuja paikkoja, kertoo niistä ja aina on kiva piiroskuva siinä rinnalla. Laura osaa piirtää ja kirjoittaa, täysin omintakeisella tyylillä, joka valloittaa lukijansa. Piirrokset ovat niin lystikkäitä, että haluaisi heti olla vieressä katsomassa. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo, kuin kulkisi mukana pitkin Helsinkiä ja tarkkailisi kaupunkia samalla lailla kuin kirjailija.
Kun käydään Ateneumissa, Laura muistelee olleensa siellä lapsena isänsä kanssa. Vilautellaan muistikuvia kulttuurielämän arjesta. Kun kierretään muita paikkoja, saa tietää, millaista siellä on ollut silloin kun Laura on ollut lapsi tai nuori ja millaista siellä on nyt.
Arkkitehtuuriin otetaan kantaa ja lukija ei voi muuta kuin olla samaa mieltä. Pahin on rautatieaseman Ravintola Eliel, joka nykyisin on Burger King. Tässä kohtaa lukijalla keittää varmaan kovemmin kuin kirjailijalla.
Laura Salama kertoo jokaisesta paikasta myös taustoja, niin että paikka on hallinnassa muutenkin kuin siltä osin, mitä silmällä näkee. Millään ei olisi halunnut kirjan loppuvan vaan olisi toivonut matkan jatkuvan!