Perineumin universumi sijaitsee vain parin metrin päässä omastamme, ja he tietävät meistä kaiken. Perineumin universumi on ruotsalaisen sarjakuvataiteilija Joakim Pirisen vapaa temmellyskenttä, jossa elämän suurien totuuksien käsiteanalyysistä siirrytään hirveän krapulan kautta tutkimaan huomionarvoisia karaktäärejä ja elämänmuotoja. Perineumissa ajetaan atomobiileilla ja paskapirsseillä, koska fossiilinen polttoaine kirkuu kivusta. Luonnon ihmeet valjastetaan metsässä retkeilijän palvelukseen: nupusienet ovat hyviä selälle.
Eiköhän näistä esimerkeistä jo käy selväksi se, että Komisario Neliön välähdyksessä assosiaatiot ovat sangen vapaita. Valtava lähes 200-sivuinen sarjakuvateos tarkastelee olemista ja elämää varsin omaperäisellä otteella. Myös tyylilajit vaihtelevat käsitteellisestä ja abstraktista aina pidempiin (suhteellisen) selkeäjuonisiin tarinoihin. Tunnistettavalla rosoisella kynänjäljellä operoiva piirtäjäveteraani myös naurattaa – mutta pakottaa myös kysymään, mille lukija nauraa. Huumori on mustaa ja makaaberia. Suolenpätkiä ja eritteitäkin lentää.
Omat haasteensa on ollut myös Komisario Neliön välähdyksen kääntäneellä ja tekstanneella Ilkka U. Pesämaalla, mutta hän on kyllä ollut mies paikallaan, sillä Pirisen hurjat sanaleikit ovat kääntyneet hyvin luontevaksi ja vivahteikkaan hauskaksi suomeksi. Temaattisesti Pirinen operoikin lähellä Pesämaalta aiemmin lukemaani Mein Hmpf -teosta; jos kohta luultavammin ennemmin mestarin kuin kisällin roolissa. Suuri Kurpitsa on julkaissut Piristä suomeksi jo yli 30 vuoden ajan. Käsittämätöntä, että tutustun hänen töihinsä vasta nyt!
Kannattaa kokeilla, ovatko Joakim Pirisen kieltämättä hivenen häiriintyneet jutut sopivia – kaikille ne eivät takuulla sovi. Minä pääsin nopeasti kiinni juonesta ja nauroin kippurassa. Tästä taisi tulla meikäläiselle vuoden sarjakuva.