Ilari Rautavaara on voitonhimoinen varainhoidon markkinamies, joka on päättänyt myös näyttää pomolleen kyvykkyytensä. Hän haluaa olla seuraava mies, jonka varaan sijoitustaivas vannoo henkeen ja vereen. Hellenian oppositiopoliitikko Conrado Iliades olisi kohta myös vapaa mies, loppuiäkseen. Hänen on vain ensin kannatettava maan pelastuspakettia EU:n pankkiirien ja poliitikkojen salaisessa Helsingin huippukokouksessa. Valtionvelka puolittuisi ja hän saisi nauttia loppuelämästään rauhassa. Toisaalla Irene Adler on palkattu tehtävään, joka tuhoaisi sekä Iliadeksen että Rautavaaran suunnitelmat. Hänen toimeksiantonsa on aluksi kidnappaus, mutta sekin muuntuu myöhemmin. Ikävä kyllä, Irene ei pysty toteuttamaan kaikkea kuten pitäisi ja tuloksena on selkeä kaaos sekä muutama ruumiskin.
Trilleri tapahtuu pääosin Suomessa ja vauhtia riittääkin aivan kotitarpeiksi. Jokin tässä kuitenkin vaivaa – ehkä se on rahamaailman ja tapahtumien hektisyys. Rautavaaran sijoitusslangin heittely ja ***tun käyttö välimerkkinä lienee sitten hyväksytty yleismaailman tapa, kun kyse on nuorista ja nälkäisistä miehistä, joilla on mielessä vain raha (sekä viina ja huumeet). Lisäksi Iliadeksen kidnappaus on hyvin kliseenomainen tapahtuma kaikkineen ja huomiota kiinnitetään aika toisarvoisiin asioihin, vaikka kyseessä on kuitenkin erään valtion tärkein asia. Iliades on lopulta kuitenkin varsin sympaattinen ihmisenä. Irene Adler puolestaan toimii ulkoisesti muiden ohjaajana eikä hänen joukkonsa pitäisi edes tietää toisistaan… tosin hänelläkin on heikot puolensa.
Kolmikulman kyllä lukee nopeasti, mutta se ei erotu edukseen. Ainoat hyvät puolet ovat ajankohtaisuus sekä sen toteaminen, että kaikki haluavat toimia omaksi hyödykseen. Aina kun rahaa on tarjolla, on myös siitä ja järjestelyistä hyötyviä välistävetäjiä valmiina. Muuten tämä tarjoaa menoa ja melkoisen sekalaista sellaista, näkökulmat sekä tapahtumapaikat ja aikataulut vaihtuvat nopeasti, jopa minuuttien välein ja välillä on vähän vaikea hahmottaa, missä ollaan menossa. Kirjalla on hetkensä, valitettavasti kovin pienet kokonaisuuteen verrattuna. Loppukohtaus on kuitenkin omalla tavallaan melko vetoava.
Taloustrillereiden intohimoisille lukijoille tämä on ehkä mieleen, samoin niille, jotka tietävät kaikki tuotemerkit, jotka myös uskollisesti muistetaan mainita. Itse en usko lukevani tätä ainakaan toista kertaa, sillä jännityksen kanssa tällä oli lopulta kovin vähän tekemistä.