Kolmen liitto jatkaa siitä mihin Myrskylintu jäi. Englannin aatelisuvut käyvät valtataistelua keskenään. Kruununperijä Henrik VI on vakavan sairauden kynsissä ja hänen ranskalainen kuningattarensa Margareetta Anjoulaisen tehtäväksi on jäädä pitämään miehensä valtaistuimella. Yksinkertainen tehtävä ei ole sillä Yorkin herttua Richard on Henrikin pahin uhka ja toimii sijaishallitsijana Henrikin sairastaessa.
Osapuolia ei ole jaoteltu naiivisti hyvään ja pahaan. Kyseessä on kahden eri tahon valtataistelu, kummallakin osapuolella on hyvin uskottava syy käydä valtataistelua. Henkilöitä sarjassa on enemmän kuin kylliksi ja kiitos englantilaisten nimeämisperinteen useat henkilöt ovat nimetty samannimisiksi. Onneksi eri Richardeista on helpohkoa pitää kirjaa kirjasta löytyvien sukutaulujen avulla.
Taistelua on myös ihan kirjaimellisena kirjassa hyvin paljon. Armeijat kohtaavat niin avomaalla kuin piiritystilanteissa ja näissä kohtauksissa kirjailija monesti pysähtyy kuvailemaan suhteellisen tarkkaan kaikkea mahdollista. Kuvailusta on ritarillinen romantiikka kaukana väkivallan ja kaaoksen hallitessa taistelukenttiä. Itse näen taisteluiden kuvailun kirjan parhaana antina.
Kolmen liitolla on ongelmansa. Sarjan ensimmäisen osan vahvimmat hahmot ovat ajautuneet taustalle. Richardin luonne tuntuu muuttuneen voimakkaasta vallantavoittelijasta ylivarovaiseksi hissukaksi ja suosikkihahmoni kuvitteellinen vakooojamestari Derry Brewer saa turhan vähän estradiaikaa. Näiden hahmojen tilalle ei oikein kukaan nouse parrasvaloihin. Tämän seurauksena välistä kirja ei tunnu kirjalta vaan juonen kehyksiltä.
Vaikka Kolmen liitto onkin suurin piirtein itsenäinen romaani, suosittelisin ensimmäiseen osaan tarttumista kuitenkin. Ensiksikin siksi, että se tekee tämän kirjan tapahtumista helpommin seurattavia ja toisekseen siksi, että sekin on varsin kelpo toiminnallinen historiallinen romaani.