Myönnetään heti – Mikael Bergstrandin Kolmella jaollinen mies ei varmaan ikinä olisi osunut kirjatutkalleni, ellen olisi sitä sattumalta käsiini napannut kirjastossa. Otsikko kiehtoo matemaatikkoa. Minkälainen mies on Ingemar Modig? Kolmella jaollinenko? Miten?
Ingemar kärsii pahoista pakko-oireista, ja hänen arkensa on piinaavien rutiinien täyttämää, kunnes hän tapaa Dalian. Pakolaisena maahan saapuneen tytön nimessä on onneksi kolme vokaalia ja hän on satumaisen hyvä jalkapalloilija. Ingemar uskaltautuu kurkottamaan omien rajojensa ulkopuolelle.
Toinen heistä oli yksitoistavuotias syyrialaistyttö, joka kuljetti palloa kuin jumala ja kiroili kuin merimies, toinen puolestaan sairaseläkkeellä oleva sekopää, joka kävi kylvyssä yllään pienillä aurinkokuvioilla varustettu suihkumyssy ja siivosi sairaalloi sen tarkaasti Elvis Presleyn tahdissa. Kuka olisi ikinä voinut aavistaa, että tällaiset vastakohdat löytävät toisensa?
Ingemarin ja Dalian ystävyys kannattelee romaania, jossa on muutamia muitakin keskeisiä hahmoja – huonosta suhteesta kärsivä grillikioskiyrittäjä, natsisympatioistaan irti pyristelevä nuorimies, paikallislehden tympääntynyt toimittaja ja niin edelleen. Vaikka Mikael Bergstrand kirjoittaa surullisista ja ristiriitaisistakin asioista ja dramaattisista tapahtumista, on ote koko ajan humaani: kyllä tässä hyvin käy.
Kirjan lopuksi Bergstrand kertoo itse kärsivänsä Ingemarin tapaan pakko-oireista. Parhaimmillaan Kolmella jaollinen mies onkin niissä osuuksissa, joissa mennään Ingemarin omiin tuntemuksiin ja kuvaillaan hänen vaikeuttaan kohdata oikeastaan mitään omia rutiinejaan rikkovaa. Ehkä vähän epätasainen romaani jättää lopulta hyvän maun. Kannattaa kokeilla.