Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jukka on ollut työpaikassaan jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt hän huomaa työkavereiden nuorentuneen. Kun alkokin alkaa maistua reippaasti ja pomo puhuttelee muutoksen puolesta, potkut ovat totta äkkiä. Perheen tuki? Taru, lasten äiti, ehti jo lähteä Argentiinaan pelastamaan merikilpikonnia. Vanhempi lapsista, Heini, kärsii koulussa erilaisuutensa takia; ei ole Jopoa, ei merkkitakkia. Pieni veli, Saku, on hiljainen lapsi, mutta jalkapallo saa hänet elämään.
Jukka alkaa juoda työkseen ja roikkua ostarin liepeillä kaltaistensa heimossa. Heini saa tarpeekseen koko tilanteesta ja alkaa pitää huolta sekä kodista että perheestä parhaansa mukaan. Yöunet jäävät vähäiseksi, mutta hän kokee kuitenkin jonkinlaista hyvää oloa. Toisaalta hän on lukenut tarkkaan kaiken huostaanotoista ja sosiaalitätien toimenpiteistä, joten on syytäkin olla varuillaan. Saku alkaa nähdä unia Jättiläisestä, hurjasta Zlatanista, joka puhuu hänelle suoraan. Zlatan on hänen puolellaan, mutta hän puhuu myös pelottavista asioista.
Jukka ryhdistäytyy – ainakin hetkeksi – ja onnistuu saamaan vartijan paikan helppoihin kohteisiin. Tuntuu, että pienen perheen elämäkin hetkeksi kohentuu. Heini kuitenkin saa selville jotain äidistä ja Saku saa uusia kavereita, jotka ovat vähän kovempaa ainesta. Zlatanin puheetkin alkavat vaikuttaa ja Sakussa alkaa olla jo pientä häirikön alkua.Tuntuu, että kaikkien tilanne tipahtaa taas pohjalukemiin jostain syystä. Eletään jatkuvassa katastrofin pelossa ja välitila ei ole silkkaa onnea ja auvoa sekään.
Kirjoittajalta hyvin erilainen perhekuvaus. Kertomus siitä, miten aivan tavallisen uusioperheen elämä suistuu raiteiltaan ehkä peruuttamattomasti. Henkilökuvat ovat vahvoja ja inhimillisiä, niihin on helppo samastua. Tapahtumat eivät välttämättä ole outoja kenellekään. Pelottavinta ovat ehkä Sakun painajaiset, joissa Zlatanin ymmärrys, viha, käskyt ja puhuminen suoraan pojalle, tekevät asiasta jo vakavamman yhdessä kirjaimien kiemurtelun ja ruokailuongelmien kanssa. Vanhimman lapsen toiminta, vastuun ottaminen koko perheestä, on todellista tänäkin päivänä monessa perheessä. Isä, kumppaniaan nuorempi, mutta jo työelämän nykyvaatimuksiin väsynyt mies, tekee tyypillisiä suomalaisen miehen ratkaisuja. Jotenkin ohuemmaksi jää kuitenkin kuva Tarusta ja Tarun motiiveista; keski-iän kriisi sekä itsensä etsiminen? Olisiko kuitenkin kyse siitä, että Taru kaipaa salaa vain turvallista perhe-elämää. Siitä huolimatta, että hän on aina ollut epätavallinen…
Kolme tärkeintä asiaa on tavallisen ihmisen ja perheen elämää ruotiva romaani, inhimillinen, tragikoominen sekä ehdottoman koukuttava kirja. Vain pari päivää ja kenen tahansa elämä ja perheen tilanne voivat suistua pyörteeseen, josta on äärettömän vaikea nousta. Välillä saat pari hengähdystä raikasta happea, kunnes jälleen painetaan päätä veden alle. Voisiko tämä olla totta myös omalla kohdallasi?