Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Syksyllä 1948 pietarsaarelainen harrastajateatteriryhmä otti produktiokseen yhdistyksen historian kunnianhimoisimman näytelmän, Anton Tšehovin Kolme sisarta. Sisaruksia esittämään valittiin kolme hyvin erilaisista taustoista ponnistavaa nuorta naista: vastavalmistunut maalta muuttanut kansakoulunopettaja Ulla-Maj, kaupungin paskakuskin tytär Iris sekä tehtaan konttoristin tytär, korkeampiin seurapiireihin matkalla oleva Margit. Esityksestä tulisi karmaiseva fiasko, mutta sisarten näyttelijöiden välille muodostuisi vähitellen vuosikymmenten mittainen ystävyys.
Tai näin kerrotaan. Lars Sundin Kolmesta sisaresta ja yhdestä kertojasta ei missään tapauksessa saa unohtaa teoksen ainoaa ”oikeaa” henkilöä, eli tarinaa pätkissä kirjoittavaa rautatien puomivahtia, joka vammautui vaikeasti sodassa. Lars Sundin romaani ei nimittäin ole pelkästään tarina kolmen nuoren naisen kasvusta niihin rooleihin, joita heille elämässä tarjotaan. Ei, kertojan rooli on hyvin aktiivinen, ja fiktion sisäisten fiktiotasojen kerroksellisuus meinaa välillä hämmentää lukijaa. Kertoja ei missään tapauksessa ole objektiivinen ja täysin luotettava, eikä edes kaikkitietävä. Tämä kaikki voisi vaikuttaa tarpeettomalta kirjalliselta kikkailulta, mutta Lars Sundin paketti pysyy kasassa alusta loppuun. Vai loppuukohan tarina sittenkään siihen, mihin kertoja sen haluaa (kiireessään) päättää? Muutamista vihjauksista on pääteltävissä, että jatkoa romaanille saattaisi olla luvassa, tai ainakaan Sund ei sulje portteja siltä ajatukselta.
Itse juoni, jos sellaisesta tässä tapauksessa kauheasti kannattaa edes puhua, jää alisteiseksi Lars Sundin kerronnalle, tarinoinnille. Ja mitä tarinaniskijöihin tulee, on Sund todellakin parhaasta päästä. Tekstissä on huima imu, tarinankerronta vaikuttaa pakottomalta ja vaivattomalta. Kolmen sisaren lisäksi tarinaan ui ja siitä lipuu pois valtava joukko henkilöhahmoja, joille annetaan milloin isompi milloin vähäisempi rooli suuressa näytelmässä. Samalla tulee tutkittua oikeastaan suurta osaa Suomen keskeisestä historiasta 1900-luvun alusta aina Kekkosen (mitä hänen hatulleen tapahtuikaan!) hallintokaudelle.
Jos Lars Sundin aiempi tuotanto on kolahtanut, voi Kolmea sisarta ja yhtä kertojaa helposti suositella. Vaikka aiemmat Sundin teokset eivät olisikaan tuttuja, voi tästä huoletta aloittaa tutustumisen yhteen parhaista nykykirjailijoistamme. Kolme sisarta ja yksi kertoja oli vuoden 2014 isoimpia valopilkkuja meikäläiselle.
