Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Itävaltalainen Thomas Bernhard on laajasti kehuttu ja palkittu kirjailija, jonka tuotantoon en kuitenkaan itse ole aiemmin kajonnut. Nyt tämäkin vika on paikattu, kun tartuin novellikokoelmaan Kolme kertomusta, joka kuuluu kirjailijan varhaiseen tuotantoon, ajalle, jolloin hän oli löytämässä omaa kertojanääntänsä.
Kulterer on paitsi ensimmäisen novellin nimi myös sen päähenkilö. Hän on juuri vapautumassa vankilasta kärsittyään mallikelpoisesti ja häiriöitä aiheuttamatta tuomionsa. Mistä rikoksesta, sitä ei tarina kerro, eikä se olekaan oleellista. Sen sijaan oleellista on Kultererin tapa kirjoittaa öisin tarinoita, jotka hän saa päähänsä yksittäisestä sanasta tai ilmaisusta. Bernhardin novellissa tarkastellaan hienosti vapautumisen tuoman elämänmuutoksen stressaavuutta ja kaiken kaikkiaan pelkoa tulevasta. Kulterer on vahva tarina, joka oli ainakin minulle koko kolmikon kohokohta.
Seuraavana on vuorossa Italialainen, jossa kertoja tutustuu isänsä hautajaisissa Italiasta tulleeseen kaukaiseen sukulaiseen. Tilaisuus on molemmille alkuun kiusallinen, mutta kertojan alkaessa kertoa perheen näytelmäharrastuksesta jää henkilöiden väliltä alkaa sulaa. Lopulta kertoja paljastaa sukunsa lähihistorian karmaisevan trauman.
Kokoelman viimeinen novelli on nimeltään Puurajalla. Siinä pienen alppipaikkakunnan poliisi alkaa kylmänä talvi-iltana tarkkailla majataloon saapunutta epäilyttävää nuorta paria. Onnellista loppua kaipaavien kannattaa tämäkin tarina jättää väliin.
Kaikki kolme novellia ovat hyvin rakennettuja pienen tilan tarinoita – oivallisia esimerkiksi elokuva- tai näyttämösovitusta varten, ja onpa näitä filmattukin. Tietty jyrkkyys ja pessimismi leimaavat kaikkia tekstejä, mutta silti ne ovat kiehtovia, persoonallisia kertomuksia. Suosittelen.
