A=Austen, B=Bronte ja niin edelleen. Kolmannentoista kertomuksen päähenkilö Margaret Lea on oppinut aakkoset kirjailijoiden mukaan ja tarina lähtee liikkeelle antikvariaatista. Ensimmäisellä sivulla Margaret saa yllättävän kirjeen, joka toimii kuin avaimena koko kertomukselle. Tätä teosta onkin helppo tituleerata kunnianosoitukseksi tarinoille sekä kirjoille.
Kerronta on rauhallista, mutta tarina kulkee koko ajan eteenpäin tarjoillen uusia käänteitä ja kurkistuksia verhon taakse. Se on mainio mysteeri, joka saa myös trillerimäisiä sävyjä.
Nykyisyys ja menneisyys kietoutuvat sivu sivulta yhteen. Margaret keskittyy muiden elämän selvittämiseen, mutta samalla hänen omat tuntonsa tulevat koko ajan voimakkaammin pintaan. Voisi ajatella, että hänen roolinsa vaihtuu lukijasta ja kuuntelijasta kirjoittajaksi ja kertojaksi.
Kolmastoista kertomus on kuin taitava punos, sillä lähes kaikki kerrottu liittyy johonkin toiseen tapahtumaan ja kokonaisuuteen. Tunnelmahehkutuksia ei juuri ole, mutta kieli on kuitenkin kaunista ja sujuvaa.
Kirjassa on monta toistuvaa teemaa. Tarinat, kummitukset ja kaksoset näistä tärkeimpinä. Viittaukset vanhoihin romaaneihin, etenkin Kotiopettajattaren romaaniin toimivat myös hyvin. Tapahtumien kulusta tai juonesta ei kannata vinkissä liikaa kertoa. Sen sijaan suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan itse. Loistava esikoisteos.