Kolmas sisar on Aulikki Oksasen runokirja. Se on ikään kuin jatkoa aikaisemmille runoteoksille Sinua, sinua rakastan (1998) ja Puškinin hevonen (2007).
Runoilla ei ole mitään selkeää koko kirjan kattavaa teemaa. Aiheina ovat esimerkiksi vuodenajat ja Kreikka. Osa kirjan runoista on jo tullut tutuksi suuremmalle yleisölle Vuokko Hovatan esittämien laulujen teksteinä.
Jotenkin tuntui, ettei Oksanen ollut nyt ihan samassa vireessä kuin yleensä. Tässä kirjassa hän ei siis ole parhaimmillaan, mutta kirja on kuitenkin sen verran hyvä, että sitä kannattaa suositella. Eniten pidin siitä, että mukana oli erilaisia runoja: aiheet vaihtelivat, mutta myös riimittely ja rytmitykset.
Kirjassa on Oksasen oma kuvitus, joka on suhteellisen yksinkertainen, mutta kuitenkin runoihin sopiva. Kuvia voisi olla useamminkin runokirjoissa; pidän itse visuaalisuutta tärkeänä asiana ja oleellisena osana lukukokemusta.