Jaana Lehtiö: Kolmas oli ensimmäinen

Jaana Lehtiön kirjasarja, joka kertoo porvoolaisen rikoskomisario Juha Muhosen tutkimuksista, on ehtinyt jo kolmanteen osaan, ja nyt voinee hyvällä syyllä huomata, että kolmas kerta toden sanoo, sillä Lehtiö on kehittynyt rikoskirjailijana kovasti.

Kolmas oli ensimmäinen ­romaanin tapahtumat sijoittuvat syksyiseen Porvooseen. Kunnianarvoisa rehtori Thor Kuivalainen löydetään murhattuna, eivätkä hänen surmansa tutkimukset ole päässeet alkua pidemmälle, kun tapahtuu toinenkin veriteko, ja tällä kertaa uhrina on taideterapeutti Apollo More, jonka nimenvalintaa ei voi kuin ihmetellä, koska sitä ei selitellä pienimmälläkään vihjeellä. Miten hänen ortodoksisen äitinsä nimi voi olla Belladonna More? Jos tarkoituksena oli keksiä jotain hauskaa ja taiteelliselta kuulostavaa, ei se kyllä toteutunut.

Joka tapauksessa nämä kaksi murhaa saavat seurakseen vielä kolmannen, joka on tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten. Ainoa yhdistävä henkilö näiden välillä on nössömäinen kouluavustaja Nils Virta, mutta voisiko hän olla syyllinen? Juha Muhonen, tuo sympaattinen pullahiiri, tarttuu kollegoineen tapauksiin, mutta niiden selvittäminen mutkistuu, ja kun vielä yksi henkilö murhataan, joutuu Muhonen huomaamaan, että myös hänen puolisonsa Ellenin turvallisuus on uhattuna.

Kaksi Lehtiön aiempaa kirjaa luettuani harmittelin niiden aloittelijamaista kaiken puhkiselittämistä, mutta vaikka Kolmas oli ensimmäinen on sivu­määrältään melko laaja, ei se juurikaan enää sortunut tähän virheeseen. Teksti on tyylikästä ja sekä pää-­ että sivuhenkilöt taiten kuvattuja; mukavaa huumoria on saatu vaikkapa akvaarioita rakastavan konstaapeli Kutvosen että tässäkin kirjassa kaikkialla huseeraavan eläkkeellä olevan historianopettaja Hilkka Alituvan hahmoihin. Myös kerronnan rakenne on onnistunut, ja nyky­hetkestä kertovien lukujen välissä olevat historiaan sijoittuvat katkelmat toimivat hyvin ja luovat omalaatuista jännittävää tunnelmaa. Ehkäpä syyllinen olisi voinut olla vähän yllättävämpi, mutta poliisitutkinnan kiemurat paljastavat yllätyksiäkin.

Joten hyvä, Jaana Lehtiö! Kyllä tästä vielä ura urkenee taitavana rikos­kirjailijana. Jään odottamaan hänen tulevaa tuotantoaan.