Kirjan päähenkilö aloittaa tarinan tekemällä ryöstömurhan kumppaninsa kanssa. Saalis piilotetaan, eihän sitä sovi heti ottaa itselleen. Pitää antaa tilanteen jäähtyä. Lopulta saalista lähdetään noutamaan ja päähenkilö saa kunnian mennä noutamaan saaliin sisältävän mustan lippaan murhatun miehen talosta.
Noutokeikka saa kuitenkin kummallisen käänteen, kun talossa odottaa murhattu mies itse. Ymmärrettäköön, ettei miehen kuolemasta ollut mitään epäilystäkään, joten on luonnollista, että päähenkilömme kokee melkoisen järkytyksen.
Siitä alkaa sellainen surrealistinen pyöritys, ettei paremmasta väliä. Kertoja kohtaa kaksi kummallista konstaapelia, joiden maailma tuntuu pyörivän polkupyörien ympärillä. Toisella konstaapelilla on outo atomiteoria, toinen rakentaa erikoisia kirstuja – vaan entäs sitten se kolmas konstaapeli?
Unenomaisella logiikalla ja logiikattomuudella etenevä Kolmas konstaapeli hämmästyttää ja kummastuttaa pientä lukijaa. Tarina on science fictionia, postmodernia romaania, surrealismia, hulvatonta ivaa tieteilyä kohtaan, synkkää kauhistelua, mielikuvituksen lentoa. Lukemisen arvoista outoutta, siis. Tämän jälkeen et enää koskaan suhtaudu polkupyöriin varomattomasti!