Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vanhempi rikoskomisario Gunnar Barbarotti joutuu keskeyttämään lomansa, kun hän saa oudon nimettömän kirjeen. Oudon siksi, että siinä varoitetaan tulevasta murhasta varsin selkeäsanaisesti. Murha toteutuu, kuten ilmoitettiinkin ja Barbarotti joutuu tutkimusten johtoon. Murhia tulee lisää ja niin myös ilmoituksia ennen niiden tapahtumista.
Poliisi on ajan tasalla ja pääsee tutkimuksissaan pitkälle. Kuusi kolmekymppistä ruotsalaista vietti lomaansa Bretagnessa. Lomasta jäi muistoksi jokunen valokuva, akvarelli sekä nimetön päiväkirja, jossa kerrotaan seurueen seikkailuista sekä tärkeistä tapahtumista. Viisi vuotta loman jälkeen joku alkaa murhata heitä yksi kerrallaan. Kirjeissä ilmoitetaan murhattavan nimikin, mutta jos samannimisiä on kymmeniä ympäri maata, mitä poliisi voisi tehdä – vahtia jokaista?
Barbarotti on keitetty monissa liemissä, mutta nyt media alkaa pyörittää myös hänen tutkimuksiaan ja edesottamuksiaan eikä kaikki ole myötämielistä. Häntä syytetään jopa pahoinpitelystä! Ei siis ihme, että Barbarottikin alkaa olla, tavanomaisesta poiketen, hieman kireänä.
Barbarotti on alkanut epäillä poliisin työn mielekkyyttä. Varsinkin kun murhaajan menettelytavat sekä päiväkirjan tarina paisuvat lopulta umpikieroksi vyyhdiksi – joka onneksi kuitenkin ratkeaa.
Tekijän toinen Barbarotti-kirja on jälleen varsinainen tiiliskivi ja hiukan sitä olisi voinut tiivistääkin. Toisaalta, tapahtumat seuraavat toisiaan niin herkullisen kieroina ja merkittävinä, monet vihjeet kutistuvat omaan mahdottomuuteensa ja Barbarottin oma elämä on myös tärkeässä osassa, joten oikeastaan tässä ei ole mitään turhaa. Poliisin henkilökohtainen elämä ja ajatukset ovat esillä hyvin. Sen sijaan lukija ei voi olla missään vaiheessa oikeastaan varma edes siitä, mitä on aikanaan tapahtunut ja mikä on totta. Dekkareiden ystäville oikein mieluisa makupala pimeneviin iltoihin.
Ruotsin dekkariakatemia on palkinnut kirjan vuoden 2007 parhaana rikosromaanina.