Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tutustuin Kaija Rantakarin runoihin uusimman Kertosäe-kokoelman myötä. Se oli sillä tavalla ihastuttavasti aistillinen, että luonteva reaktio oli laittaa kaikki Rantakarin muutkin kokoelmat tilaukseen kirjastosta. Niistä ensimmäisenä tartun nyt Kalevi Jäntin palkinnolla ja Toisinkoinen-palkinnolla palkittuun Koko meren laajuus -kokoelmaan.
Tämän kokoelman on julkaissut Poesia, kuten muutkin Rantakarin kokoelmat WSOY:n julkaisemaa Kertosäettä lukuunottamatta. Kun sitä selailee, se näyttääkin poesialaiselta: teksti koostuu pienistä fragmenteista. Kokoelma jakautuu viiteen osaan, joista on nimetty ensimmäinen, kolmas ja viimeinen – parilliset osat ovat nimettömiä.
Ensimmäisenä aiheena teoksesta nousee tietysti nimessäkin viitattu meri, jo ensimmäisessä säkeessä “milloin aallonharja taittuu, syntyy tyrsky.” ja tätä aaltoilua, tyrskyämistä ja virtaamista riittää kokoelman mitalta runsaasti. Toiseksi aiheeksi nousee kahden ihmisen välinen suhde, jossa on intiimiäkin läheisyyttä: “nostat minut vasten ovea / pakaraan jää oven nupista mustelma”.
kaikki elävä kaipaa enemmän,
kaikuluotaa omaa asentoa tauotta
Koko meren laajuus on sävyltään pohdiskeleva, kuten sen fragmentaariseen tyyliin sopii. Se on myös intohimoinen ja sykähdyttävä: Rantakari taitaa kosketuksen ja läheisyyden hienovaraisen ja aistikkaan kuvaamisen: “tavassa jolla saat minut punastumaan / on jotain väkivaltaista”. Koko meren laajuus on paikoittain suorastaan kuuma.
Koko meren laajuus on muodoltaan ja rakenteeltaan toisenlainen kuin selkeämmin tarinan kaarta sivuillaan kuljettava Kertosäe. Sirpaleisempi tyyli luo pohdiskelevamman, hieman etäisemmän vaikutelman. Toisaalta kokoelmassa on merellistä syvyyttä: näitä syvänteitä ei hetkessä luotaa olemattomiin. Kokoelmat ovatkin kumpikin omalla tavallaan kiehtovia, mutta molempia suosittelen ilomielin intiimin runouden ystäville.
halu ei ole koskaan yksinkertaista
Kirja on saatavilla PDF-muodossa Poesian sivuilla.
