Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tunnustetaan: en ole lukenut aikaisemmin Sofi Oksasen kirjoja. Nyt kun vuoden ohjelmassa on muutenkin ollut ensisijaisesti naisten kirjoittamia kirjoja, tuumin, että Oksanen on sen verran merkittävä tekijä, että on syytä tutustua omakohtaisesti.
Koirapuisto on parilla eri aikatasolla toimiva jännäri, joka alkaa helsinkiläisestä koirapuistosta vuonna 2016. Siellä koiranulkoiluttajia katselee ukrainalainen nainen, joka työskentelee Suomessa siivoojana. Koirapuistossa hän paitsi näkee perheen, jota on tarkkaillut jo pidempään, myös kohtaa Darian, joka on vaarallinen muistutus kirjan päähenkilön menneisyydestä.
Menneisyyteen mahtuu mallintöitä Pariisissa, mutta kun ne eivät onnistuneet, edessä on paluu kotiin Ukrainaan ja työpaikan etsiminen. Morsiamia ulkomaille välittävät agentuurit tarvitsevat kielitaitoisia tulkkeja, mutta kun nämä ovet eivät aukene, päähenkilömme löytää lopulta töitä hedelmöityshoitobisneksestä – ensin munasolujen luovuttajana, sitten koordinaattorina.
Perinteisen tragedian tapaan ensin koetaan huikeaa nousukiitoa, mutta lopulta päähenkilön oma kunnianhimo vie tämän liian korkealle, josta ei pääse alas kuin romahtaen. Pikkuhiljaa tarina etenee menneessä siihen pisteeseen, joka selittää, miksi menestynyt hedelmöityshoitofirman koordinaattori työskentelee Helsingissä siivoojana – ja miksi tyhjästä ilmaantunut Daria on niin hengenvaarallinen uhka.
Takautumien myötä lukijalle piirtyy kuva Neuvostoliiton alta itsenäistyneestä Ukrainasta, jossa monenlainen yksityisyrittäjyys kukoistaa – takapihoille kaivetaan laittomia hiilikaivoksia, maissipeltojen kätköissä on unikkoviljelyksiä ja munasoluilla ja kohduilla käydään aktiivista kauppaa, kiitos muita maita löyhemmän lainsäädännön. Oksanen kuvaa Ukrainaa kauniina ja elinvoimaisena maana, jossa menestyäkseen täytyy ymmärtää järjestelmää.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu, hiljalleen paljastuva jännärijuoni pitää otteessaan. Tyyli on vaivaton, hieman vain häiritsee päähenkilön tapa puhutella lukijaa yhtenä kirjan henkilöistä – ja kirjan lopetus, joka tulee minun makuuni hieman liian nopeasti, olisin mielelläni lukenut tarinaa vielä vähän edemmäs. Nyt lopetus jää lukijan mielikuvituksen varaan.
