Tätä kirjaa olen odottanut! Olen jo pitkään fanittanut Elina Warstan töitä. Vuonna 2013 Finlandia Junior -ehdokkaaksikin yltänyt Aapine oli värikkäästi ja muikean mielikuvituksekkaasti kuvitettu teos, jonka ehdokkuus oli ehdottoman ansaittu. Monista kirjan kansistakin tuttu tyyli ei petä myöskään Warstan uusimmassa teoksessa. Tomi Kontion kirjoittama lastenkirja Koira nimeltä Kissa on kaunis tarina, jota Warstan vivahteikas kuvitus täydentää hienosti.
Runoilijana ja lastenkirjailijana tunnettu Kontio rakentaa tarinan yksinäisyyden ja itsenäisyyden välisestä erosta sekä siitä, miten tärkeää on luottaa. Koira nimeltä Kissa kertoo koirasta, joka ei koskaan tuntenut isäänsä ja jonka äiti nimeää Kissaksi, sillä kissat ovat itsenäisiä. Sitten äitikin lähtee ja Kissa jää maailmaan yksin. Metsä ei huoli Kissaa ja lopulta hän päätyy Helsinkiin ja asettuu Kontulaan. Pitkän talven jälkeen tyttökoira nimeltä Kissa löytää lopulta ensimmäisen ystävänsä. Näätä on kadulla elävä pultsari, mutta yhdessä nämä kaksi pelastavat toisensa eikä kenenkään tarvitse olla enää yksin.
Kontio kirjoittaa rakkaudesta Helsinkiin, sillä kaupunki on kirjan kolmas päähenkilö. Tarina kulkee Kontulasta Punavuoreen ja metrolla idästä länteen. Onpa mukana jopa koko sivun kokoinen kartta Helsingistä. Warstan luoma urbaani ympäristö ei silti ole kalsea vaan pastellisävyinen. Kontion ilmavat lauseet sisältävät myös yhteiskuntakritiikkiä, mutta lapsilukijat tarttuvat todennäköisesti yksinäisyyden ja ystävyyden teemoihin. Itse pelkäsin lapsena katujen miehiä, joten kirjan kautta voi oppia myös suvaitsevaisuutta. Sitä opettaa toki myös Kissa nimisen koiran hyväksyminen. Odotukseni kirjan suhteen täyttyivät ja näkisin mielelläni tämän kaksikon yhteistyön jatkuvan.