Luin viime vuonna Teija Huuskon viehättävän nuortenkirjan Balettia, Alina, ja nyt tuo teos on saanut ansaitsemansa jatko-osan. Alina on edelleen nuori, tuskin 13-vuotias, mutta nyt hänen mielensä alkaa kulkea kohti Helsinkiä ja oopperan balettikoulua. Pyrkiminen sinne on siis nyt ajankohtaista, mutta uskaltaako, pystyykö, onko tarpeeksi hyvä? Oman tanssikoulun Kirsi on kyllä tehokas ja vaativa balettiopettaja, joten valmistautumisen pitäisi olla kohdallaan.
Edellisen kirjan hieman boheemista Ronjasta on tullut Alinan paras ystävä balettiluokalla, vaikka lähtökohdat ovat niin erilaiset kuin olla voi: Alinalla on keskiluokkainen, turvallinen perhe, kun taas Ronja asuu nuorisokodissa ja on saanut avustusta voidakseen harjoitella tanssia. Kirjan edetessä tyttöjen ystävyys on tosin hieman koetteella, kun Ronjan puuhat koettelevat Alinan oikeudentajua. Mutta samaan aikaan suhde jo oopperan koulussa harjoitelleeseen Jasperiin pyörii mielessä. Voisiko tästä saada poikaystävän? Koulussa ärsyttävä Valtteri kyllä tekee sensuuntaisia aloitteita koko ajan, mutta hän ei jaksa kiinnostaa Alinaa. Balettikoulussa aletaan harjoitella osia Prinsessa Ruususesta, ja Jasper saa ansaitusti pääosan kissaduetossa, mutta Alina ja taitava Pinja vuorottelevat tyttökissan roolissa. Kumpi näistä nuorista on kenties parempi, voivatko he molemmat ehkä päästä oopperan kouluun?
Alinan tarina on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaankin jotenkin hurmaavaa luettavaa. Se tuo silmien eteen balettikoulun kovan arjen, baletin vaatimuksen täydellisestä omistautumisesta. Lukijan mielessä kulkevat pliet, relevet, bourréet ja grand jetet, ja hän saattaa kuulla kärkitossujen rytmikkään kopinan lattiaa vasten. Alina, joka on yhdessä Pinjan kanssa selvästikin tyttöjen balettiryhmän priimus, on kovin tyypillinen saavuttajaluonne, kympin tyttö koulussakin, tarkka ja täsmällinen. Mutta ei kirjan antama kuva baletin maailmasta ole kuitenkaan toivoton ja kova: tanssi antaa jos ottaakin, ilon ja onnen hetket tulevat:
”Vaikka moni asia harmittikin, hän ei voinut olla hymyilemättä peilikuvalleen. Maailmassa oli paljon pahaa, mutta baletti vei onneksi aina hetkeksi siitä pois – taianomaiseen satumaailmaan.”