Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Arto Mansala työskenteli Suomen Moskovan-suurlähetystössä kolme kautta. Hän aloitti työnsä jo vuonna 1967. Hänen aikanaan Neuvostoliitto hajosi, ja uusi Venäjä syntyi. Maailma muuttui paljon ja kuitenkin vain hyvin vähän.
Arto Mansala valitsee vuonna 1967 ensimmäiseksi ulkomaankomennuskohteekseen Moskovan. Hän on 25-vuotias, ja hänen tehtäviinsä kuuluu viisumien leimaaminen ja salasähkeiden kirjoittelu. 1960-luvun Moskova on harmaa ja rapistuva. Lähes kaikista elintarvikkeista on pulaa. Uusi suurlähettiläspari aiheuttaa ongelmia: Jaakko Hallamalla on vakava sairaus ja hänen puolisonsa Anita Hallama hoitaa monia miehensäkin velvollisuuksia. Hallamat ovat Mansalan ja muun suurlähetystön henkilökunnan mielestä hankalia ja kaikkea muuta kuin diplomaattisia. Vaikka Mansala kertoo kokemuksistaan pidättyväisesti, rivien välistä ja välillä riveiltäkin huokuu turhautuneisuus pariskuntaa kohtaan. Hallamoista ei kuitenkaan päästä eroon, sillä Anita Hallamalla on suhde presidentti Urho Kekkosen kanssa, joten avioparin käytöstä joudutaan sietämään.
Mansalan ensimmäistä Moskovan kautta sähköistää Tšekkoslovakian miehitys. Valitettavasti Mansala käsittelee sen merkitystä ja siitä syntyneitä reaktioita hyvin lyhyesti. Varovaisena diplomaattina hän kuvaa mieluummin Moskovan tarjoamia kulttuuririentoja.
Mansalan toisena kautena, vuosina 1974–1976, hän palaa Moskovaan. Paluun tekevät myös Hallamat. Presidentti Kekkonen vierailee Neuvostoliitossa keväällä 1975. Vierailua varjostaa pääsihteeri Leonid Brežnevin sairaus, jota yritetään pitää pitkään julkisuudelta piilossa. Suomalaisetkin joutuvat osallistumaan pääsihteerin sairauden salailuun. Mansalan toista kautta värittävät myös Neuvostoliiton ja Kiinan alituisesti kiristyvät välit. Neuvostoliitto lisäksi painostaa jatkuvasti suomalaisia poliitikkoja suitsimaan suomalaista mediaa.
Mansalan kolmas kausi idässä, nyt Venäjällä, sijoittuu vuosille 1993–1996. Neuvostoliitto on hajonnut, ja uuden Venäjän presidenttinä toimii Boris Jeltsin. Taistelu vallasta on kovaa ja Jeltsinin uudistuksia vastustetaan. Venäjän talous ja politiikka ovat kaaoksessa. Vuonna 1993 Venäjällä kaikesta huolimatta kyetään järjestämään avoimet parlamenttivaalit ilman vaalivilppiä, väkivaltaa tai terroritekoja. Hetken aikaa Venäjällä vallitsee uusi, avoin aika ja ennen kaikkea sananvapaus. Paineen alla Jeltsinin terveys alkaa kuitenkin rakoilla, ja alkoholin käyttö pahentaa tilannetta. Vuoden 1999 viimeisenä päivänä Jeltsin luovuttaa asemansa Vladimir Putinille, ja demokraattinen Venäjä alkaa jälleen hitaasti murentua.
Mansalan kirjan nimi tulee 1800-luvulla eläneen Alexander Herzenin sanoista: Pois kuolevan ja uuden syntymän väliin mahtuu paljon, kokonainen hävityksen ja kaaoksen pitkä yö. Herzenin sanat kuvaavat hyvin Venäjän tilannetta. Se on alituisesti menossa kohti uutta kaaosta ja perikatoa, ja silti se onnistuu joka kerta pelastautumaan varmalta tuholta. Kirjassa Ranskan presidentti François Mitterrand toteaakin: ”Kun kaikki näytti menetetyltä tässä maassa, kaikki oli yhä pelastettavissa.”
Mansalan muistelmateos on varovainen elämäkerta. Mansala kuvaa mielellään pieniä yksityiskohtia, kertoo harmittomia juoruja ja esittää virallisen totuuden Suomen ja Venäjän suhteista. Kirjassa on mukana otteita Mansalan matka- ja vierailukuvauksista, joiden sävy on varsin makea. Kirjassa olisikin ollut mainio tilaisuus verrata kirjoitettua sanaa todellisuuteen, mutta sellaista Mansala ei ole tehnyt. Varsinaista suomettumista hän käsittelee hajamielisesti vain muutaman sivun verran. Pinnan alle ei sukelleta. Se on sääli, sillä vuosien aikana Mansala ehti varmasti nähdä ja kuulla muutakin kuin kulttuuriesityksiä ja juoruja.