Peter elää taiteilijavaimonsa ja opiskelijapoikansa kanssa Kartanossa. Kaikki tuntuu sujuvan tavanomaisesti, pariskunnalla jopa tuntuu menevän paremmin kuin aikoihin, kunnes poika alkaa ajautua erilleen. Tämä ei tiedä, mitä tehdä elämälleen, ei kerro enää asioistaan vanhemmilleen sekä ujuttautuu jonkinlaiseen teatteriporukkaan. Eräänä syksyn iltana hän lähtee kajakkiretkelle ja katoaa. Tästä alkaa Peterin henkinen helvetti. Etsintäjoukot ovat varmoja pojan hukkumisesta, mutta Peter ei. Hän jatkaa etsintöjään päivin ja öin. Samalla alkaa tapahtua kaikenlaista outoa – tuntuu kuin joku vaanisi ja seurailisi heitä tehden samalla tämän tiettäväksi.
Peter joutuukin väkivallan kohteeksi, elävältä haudatuksi ja pelastautuu jäämällä auton alle. Sairaalassa hän ainakin osittain teeskentelee menettäneensä muistinsa. Tarkoituksellisesti. Hänen on paettava ja selvitettävä, kuka oli teon takana sekä etsittävä poika käsiinsä!
Kun hän merkillisesti pääsee livahtamaan pois sairaalasta, kuin kaikki olisikin järjestettyä, Kartano löytyy kyllä tavallaan ennallaan. Sen sijaan hänen tilalleen on astunut Toinen. Mies joka on kuin hän itse jokaiselta pieneltäkin piirteeltään, ulkonäöltään sekä käyttäytymiseltään. Peter on vähällä jo luokitella itsensäkin mielenvikaiseksi, mutta jokin vielä estää häntä. Näin ei voi olla! Hän ei voi olla Toinen, Toinen ei voi olla hän. Ja Jonathan on edelleen kateissa.
Toinen puolestaan on valmistautunut tilaisuuteen huolellisesti ja tarkasti asiaa suunnitellen. Pitäen tätä oikeutena ja kohtuutena. Se, että hän ikäväkseen joutui tekemään jotakin Peterille on toki murheellista, mutta tilanteen huomioon ottaen hänen kannaltaan välttämätöntä. Hän on tutkinut Peterin elämää lähempää kuin tämä on uskonutkaan ja hänen on helppo asettautua tämän paikalle. Miksikö ja miten? Siihenkin saadaan tavallaan selvitys kirjan lopussa.
Kohtalonohjaaja on mieletön, hullu, hyytävä ja pelottava trilleri. Vai onko se vain kertomus ihmisen eri puolista? Tunne lukiessa vetää kuitenkin mukaansa ja saa pelkäämään pientäkin rasahdusta pimeässä, sateen äänien taustalla. Voiko Toinen olla Minä? Onko tässä kuitenkin kyse psyykkisestä kriisistä ja mielen romahtamisesta? Mutta mistä ovat aiheutuneet todistettavasti jonkun tuottamat vammat?
Ajallisesti osiin jakautuva romaani on mielenkiintoisen erilainen kirjallinen trilleri, joka jättää lukijalleen paljonkin ajateltavaa ja pääteltävää riippuen siitä, miten tämän haluaa lukea ja ymmärtää. Tarina yllättää sekä itsensä että lukijan useampaan kertaan. Välillä se on toimintaseikkailu ja psykologinen jännitysnäytelmä. Petri Karra on yhdistänyt melkoisen taitavasti kirjallisuuden eri elementtejä ja tuloksena on synkkä, tummasävyinen, älyllinen romaani, josta ei puutu surrealismia, kauhua sekä piinaavia piirteitä. Suosittelisin tätä romaania erilaisen kirjallisuuden ystäville – tätä on mahdoton luokitella mitenkään. Tämä on itse luettava ja koettava!