Kohtalon tango ei ole tapahtumarikas seikkailu, mutta sitä on silti melkein mahdotonta kuvailla. Tapahtumia tärkeämpiä ovat kirjan henkilöt ja henkilökemiat. Max Costa on salonkitanssija nuorena, autonkuljettaja vanhempana ja herrasmieshuijari aina. Yksinkertaisuudessaan kirja on kiedottu Maxin ja kohtalokkaan naisen Mecha Inzunzan kolmeen tapaamiseen kolmella eri vuosikymmenellä. Ensimmäisellä tapaamisella nainen on naimisissa, toisella melkein yksin, ja kolmannella äitinä, joka elää poikansa pakkomielteen armoilla.
Kirjan viipyileväisyys ja pidättyväisyys ärsytti paikoin. Kirjan yläluokkainen maku jätti hahmot etäiseksi ja huomasin, ettei kirja ollut aivan omaan makuuni. Kuitenkin tunnelmanluojana Kohtalon tango on mestarillinen. Kirja huokuu niin eroottisuutta kuin melankoliaa elämää kohtaan. Yksi merkityksellinen asia voi antaa suunnan koko elämälle ja kietoa itseensä niin tiukasti, ettei elämässä lopulta muuta ole. Niin onnessa kuin epäonnessakin se asia on yleensä rakkaus.