Kun sain Kohtalon miekan käsiini, kävi ilmi, että sarjan edellinen osa Viimeinen toivomus voitti vuoden 2011 Tähtifantasia-palkinnon. Viimeinen toivomus oli hyvä, mutta Kohtalon miekka pistää vielä paremmaksi.
Kirjan pääosassa on edelleen noituri Geralt Rivialainen, joka kiertelee maita tappamassa hirviöitä palkkiota vastaan. Välillä tosin hirviöt ovat miellyttävämpiä kuin Geraltin toimeksiantajat…
Kirja jakautuu useampaan lukuun, jotka ovat erillisiä kertomuksia. Tällä kertaa poissa on kehyskertomus, josta en edellisessä kirjassa erityisemmin välittänyt. Kokonaisuus on koherentimpi. Tarinat ovat herkullisia, erityisesti mieleen jäivät lohikäärmejahti Mahdollisuuksien rajat, kaksoisolennosta kertova Ikuinen tuli ja merenneitolegendaa kierrättävä Pieni uhraus.
Sapkowski on taidokas kirjoittaja, jonka henkilöhahmot ovat kiehtovia, kerronta sujuvaa ja viittaukset satuihin ja kansantarinoihin nokkelia. Kohtalon miekka on tutustumisen arvoinen tapaus, mutta jos noituri Geralt on vielä vieras, kannattaa aloittaa Viimeisestä toivomuksesta.