Armand Gamachen tarina jatkuu; Kohtalokas kotiinpaluu on jo sarjan kymmenes osa. Kaksi osaa vuodessa -tahti on ollut tasainen, kiitos vaihtuvien suomentajien ja sen, että alkuperäisteoksia on riittänyt hyvin. Niitä riittää edelleen: tätä kirjoittaessani Penny on kirjoittanut sarjaan jo 18 osaa. Ollaan siis vähän yli puolessa välissä tähän asti ilmestyneistä. Suomennosvuoro on tälläkin kertaa Timo Korpilla, joka selviää työstään hyvin, poislukien kohdat, joissa alkuteoksen englanninkieliset sanaleikit paistavat vähän läpi. Vaikeahan niitä onkin kesyttää.
Edellinen osa, Särö pimeydessä, paketoi kasaan monta kirjaa kestäneen juonikuvion ja nyt uuden osan alussa rikoskomisario Armand Gamache on vaimonsa kanssa vetäytynyt viettämään rauhaisia eläkepäiviä Three Pinesin leppoisiin tunnelmiin. Kirjakaupan, bistron ja puutarhakutsujen välissä on vanhan poliisin hyvä olla. Mutta eihän se koskaan niin mene.
Taidemaalari Clara Morrow lähestyy Gamachea moneen kertaan, ennen kuin saa avattua suunsa ja kertoo, mikä häntä vaivaa. Morrowien avioliitto on ollut koetuksella, kun menestynyt taiteilijamies Peter ei kestänyt Claran kukoistukseen noussutta taideuraa. Clara antoi Peterille lähtöpassit vuodeksi. Vuoden jälkeen heidän pitäisi palata yhteen ja päättää tulevaisuudestaan. Vuosipäivä tuli ja meni, mutta Peteristä ei kuulu mitään, ja Clara on huolissaan.
Gamache ja Clara alkavat yhdessä tuumin selvitellä, minne Peter on kadonnut. Apuun saadaan kirjakauppias Myrna, mutta myös Gamachen luottomies Jean-Guy Beauvoir, jonka kautta saadaan tueksi Sûréten virkakoneistoa, vaikka varsinaisesta poliisitutkinnasta ei – ainakaan alkuun – ole kyse. Eihän tässä nyt kuitenkaan mitään murhaa olla tutkimassa.
Lukija pääsee mukaan tutkimuksiin, joissa Claran tunnelmat vaihtelevat uhmasta epätoivoon. Peterin jäljet johtavat Quebecin erämaihin, jonne seurue päätyy. Lukijakin pääsee siis matkustamaan seuduille, joissa harvoin kuljetaan. Ennen kuin mysteeri selviää, matkassa on monta käännettä.
Kohtalokas kotiinpaluu on kelpo jatko hyvälle, luotettavalle sarjalle. Sarjan monet kirjat ovat dekkaripiirien palkitsemia; tämän osan piti tyytyä ehdokkuuksiin. Sellaiset tuli kuitenkin sekä Anthony Awardsista että Agatha Awardista. Tässä osassa kiinnostavinta oli Gamachen siirtyminen eläkkeelle aikaisempien osien dramaattisten käänteiden jälkeen. On mielenkiintoista nähdä, millainen tutkijanura eläkeläis-Gamachelle sarjan mittaan muotoutuu. Jatkan siis edelleen tämän sarjan suosittelua, mutta kirjat kannattaa kyllä lukea oikeassa järjestyksessä.