Adam Kay ryhtyi nuorena opiskelemaan lääketiedettä melko keveiden syiden vuoksi. Vähän yli vuosikymmen myöhemmin hän oli entinen lääkäri, täysin loppuunajettu ja uupunut. Kohta voi vähän kirpaista : Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat on hänen tilintekonsa kuudesta lähinnä synnytysklinikoilla vietetystä vuodesta. Niin, klinikoilla – ei esimerkiksi kotona, ystävien parissa tai lomilla, vaan töissä.
Adam Kayn päiväkirjat ovat täynnä poskettoman hauskaa tilannekomiikkaa, uskomattomia asioita, joita sairaaloissa tapahtuu. Kayn huumori on sangen hirtehistä ja paikoin sysimustaa, hyvän maun rajat ylittävää. Mutta kaiken tarttuvan huumorin ja kepeän käsittelyn yli kulkee kirjan vakavampi perusjuonne: Britannian kansallinen terveysjärjestelmä (NHS) on vakavassa kriisissä. Sairaalat toimivat riittämättömin resurssein. Lääkärit ovat ylityöllistettyjä ja työvuorot venyvät ilman lisäkorvausta tuntikausia vuorolistojen ulkopuolelle. Lomia ei saa järjestettyä edes omien häiden vuoksi. Työtaakka ja vastuu ovat valtavat.
Mutta miksi Adam Kay ja monet muut lääkärit sitten jaksavat työssään? Eivät he jaksakaan, mutta heidän on pakko. Ihmishengen pelastaminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Valitettavasti Kayn kirjan perusteella NHS (tai oikeastaan sen asioista päättävä hallinto) luottaa sen työntekijöiden etiikkaan. Mitä tapahtuisi, jos kaikki lääkärit lähtisivät kotiin silloin, kun heidän työvuoronsa päättyy?
Kohta voi vähän kirpaista on ilman muuta poliittinen manifesti, mutta tavattoman hauska sellainen. Nykyään käsikirjoittajana työskentelevän Kayn päiväkirja oli Britanniassa vuoden 2018 myydyin tietokirja, myydympi kuin vaikkapa Michelle Obaman Minun tarinani. Tätä voi suositella kyllä lähes kaikille – tai no ehkä lähiaikoina synnytykseen valmistautuvan kannattaa etsiä käsiinsä jotain muuta.