Kirsi on eronnut miehestään, lähtenyt rakkaudettomasta avioliitosta viisi vuotta sitten. Jo vuosia hän on ollut toinen nainen, korviaan myöten rakastunut perheelliseen, avioliitossa olevaan mieheen. Mies on luvannut kertoa suhteesta vaimolleen, mutta se ei ole niin helppoa. Kirsi elää vain niitä hetkiä varten, jotka hän mieheltä salaa saa…
Jossain vaiheessa hän saa tarpeekseen sekä miehistä että puhumattomuudesta. Äkkiä hän huomaa olevansa rannikkokaupungissa, pienessä hotellissa, Villa Maariassa, jonka nimi on oudon tuttu. Niin, isähän sen oli kirjoittanut lehden reunaan. Hänen kädessään on syvä, tikattu ja sidottu haava. Häntä pelottaa, mitä on oikein tapahtunut – itse hän ei halua muistaa. Hän alkaa elää hetkiä pikkukaupungissa, oppii tuntemaan kahvilassa käyvät asiakkaat ja huomaa erään miehen lenkkeilevän säännöllisesti. Erittäin säännöllisesti.
Mielessään hän hetkittäin palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Vanhempien välisiin suhteisiin sekä elämään rajan läheisyydessä. Hän muistaa myös nyt merkillisiä hetkiä, joihin ei koskaan ole saanut selitystä. Takautumia tulee monistakin eri tapahtumista, kun hän elelee itsekseen hotellissa ja kävelee pitkin kaupunkia. Hiljaiselo päättyy lenkkeilijän perhetragediaan, jota hän sattuu olemaan osittain myös todistamassa. Tuntuu kuin rankka teko herättäisi myös hänet jälleen tähän päivään ja todellisuuteen. Nyt hän on valmis palaamaan kotiinsa, valmis keskustelemaan asioista muidenkin kanssa, valmis muistamaan, mistä käden vamma on peräisin.
Kohta kaikki alkaa on esikoiskirjailijan vahva romaani rakkaudesta ja puhumattomuuden syvälle juurtuneesta kulttuurista, joka on aiheuttanut ja aiheuttaa paljon pahaa rakkaimmille. Kirjassa sivutaan myös elämää suuren naapurimaan rajan läheisyydessä vuosina, jolloin oli ehkä parasta ollakin hiljaa. Kieleltään kaunis romaani, joka henkii rakkautta, menetyksiä sekä surumielisyyttä tuoden esille myös ne ihmisen rumimmat ja epätoivoisimmat teot. Esikoiseksi hieno, kuulas ja rankkakin romaani, josta on huomaavinaan paljon ehkä kirjoittajalle tuttuja elementtejä. Muutama kohta on hieman osoittelevan, päälleliimatun tuntuinen, mutta kokonaisuudella saa paljon anteeksi. Mietiskelevä ja pohdiskelevakin ote päällekkäin raivon ja toiminnan kanssa antaa lukijalle paljon mahdollisuuksia omiinkin tulkintoihin.