Kodin ikävä kuvaa sadan vuoden jaksoa saksalaista historiaa – no, prologi aloittaa kymmeniä tuhansia vuosia aikaisemmasta ajasta, kun jääkausi muovasi myöhemmin saksalaiseksi päätynyttä maaperää. Kirja kertoo brandenburgilaisesta talosta, jonka arkkitehti rakennuttaa vaimonsa iloksi, täyttäen kaikki tämän erikoisetkin toiveet.
Kirja kuvaa historian kulkua, kuin ohimennen. Viereisellä tontilla asuu juutalainen verkatehtailija, kunnes ei enää asu. Kaikki sukulaiset eivät ehdi paeta maasta ajoissa. Talo näkee toisen maailmansodan ja joutuu toviksi venäläisten miehittämäksi.
Arkkitehti itse puolestaan joutuu lopulta jättämään talon ja pakenemaan länteen. Entinen Albert Speerin työryhmän jäsen ja DDR:n rakentaja onkin yhden väärän päätöksen jälkeen mennyt mies.
Viimein talo joutuu byrokraattisten prosessien kohteeksi. Omistusoikeus palautetaan, talo myydään ja lopulta puretaan.
Kodin ikävä on vähän vaikeaselkoinen, mutkikkaasti eri aikatasoilla etenevä, toisteinen ja elegantti kertomus talosta, kodeista ja 1900-luvusta Saksassa.