Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Näin taannoin HBO Max -kanavalta dokumenttisarjan Pray, obey, kill, joka kertoi ruotsalaisessa pikkukylässä sijaitsevasta helluntaiseurakunnasta irronneesta lahkosta. Kyseessä oli sittemmin surullisen kuuluisaksi osoittautunut Knutbyn yhteisö, jossa käsittämätön vallankäyttö ja henkilöpalvonta johtivat murhaan ja murhan yritykseen. Kun sitten sain tietää, että Knutbyn keskeinen pastori Peter Gembäck on julkaissut Annika Sohlanderin muistiinkirjoittamana kirjan seurakunnan vaiheista, tartuin siihen hyvin kiinnostuneena.
Seurakunnan keskeinen hahmo oli Åsa Waldau, aluksi helluntaiseurakunnan nuoriso-ohjaaja, joka sittemmin yleni suorastaan pelottavalla tavalla Knutbyn yhteisön hengelliseksi ja maalliseksi johtajaksi ja lopulta julistautui Kristuksen morsiameksi. Liikkeen juuret olivat 1980-luvun Ruotsia vallanneessa erilaisten vapaiden ryhmittymien nousussa; tunnetuin näistä ryhmistä lienee Livets Ord, jonka kuuluisin jäsen oli laulaja Carola Häggkvist.
Nuori Peter Gembäck liittyi Knutbyn yhteisöön juuri Åsa Waldaun houkuttelemana. Åsa oli kaunis ja erityisen karismaattinen, ja pian Peteristä tulikin seurakunnan pastori; on muistettava, että vapaiden suuntien pastoreilla ei yleensä ole monivuotista teologian koulutusta, vaan luultavasti vain muutaman kuukauden raamattukurssit. Peterin työtoverina Knutbyssä oli pastori Helge Fossmo, joka sittemmin tuomittiin vuonna 2004 tapahtuneista murhasta ja murhan yrityksestä. Hänen käsikassaranaan oli lastenhoitajaksi kutsuttu Sara Svensson, joka toteutti Helgen vaimon murhan ja naapuritalossa asuneen miehen murhayrityksen. Helge väitti Saralle saaneensa Jumalalta tekstiviestejä, joissa kehotettiin näihin veritekoihin. Sara tuomittiin pakkohoitoon psykiatriseen laitokseen ja Helge elinkautiseen vankeuteen.
Kaiken takana oli kuitenkin Kristuksen morsian Åsa. Hän hallitsi seurakuntaa lujalla kädellä ja käytti valtaansa häikäilemättä. Kirja on korutonta kertomaa yhden naisen henkilökultista, jota on ulkopuolisen vaikea käsittää. Hän suhtautui seurakuntalaisiinsa hyvin ailahtelevasti: välillä rakastaen, välillä lyöden ja nöyryyttäen. Åsa oli naimisissa, mutta hänellä oli vaihtuvia rakastajia. Kaikki tämä nähtiin Jumalan työksi Kristuksen morsiamen kautta, eikä juuri kukaan halunnut tai uskaltanut nousta Åsaa vastaan. Kun Åsa lopulta jätti seurakunnan, liike lakkautettiin, tosin lopullisesti vasta vuonna 2018.
Mikä oikein saa sinänsä normaalin ja omilla aivoillaan ajattelevan henkilön, kuten vaikkapa juuri Peter Lembäckin, joutumaan tällaisen lahkon kouriin? Knutbyn murhaa tutkinut rikoskomisario Kenneth Ågren kiteytti:
”Vertaan lahkoon juuttuneita rikollisiin moottoripyöräjengeihin tai nuoriin radikalisoituneisiin muslimeihin. Heillä on erilaisia motiiveja, mutta he ovat joutuneet sinne yhteenkuuluvuutta etsiessään, monet ovat olleet koulukiusattuja tai jotenkin syrjäytyneitä.”
Tämä Ågrenin käsitys saattaa kuulostaa hieman yksioikoiselta, mutta ainakin Peter Lembäckin muistelmat vahvistavat sen. Seurakunta on uusille jäsenilleen hyvin vastaanottavainen ja rakastava, alussa vietetään eräänlaista kuherruskuukautta, ennen kuin yhteisön todelliset kasvot paljastuvat.
Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, vaikkakin sen käsittelemät asiat olivat usein melko vastenmielisiä eivätkä varmasti herätä positiivisia tunteita koko kristinuskoa kohtaan. Peterin ääni kuuluu kirjassa vahvana, vaikka teos onkin kauttaaltaan kirjoitettu kolmannessa persoonassa. Hänen rehellisyytensä kaikista, myös itsensä tekemistä, rikoksista ja rikkomuksista on ilmeinen. Loppuun on lisätty suomalaisen Uskontojen uhrien tuen laatimat loppusanat.
Suosittelen kuitenkin lämpimästi tätä kirjaa. Kenelle sitten? Ehkä kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita joko uskonnollisista yhteisöistä tai yhteisöistä yleensäkin, niiden toiminnasta, valtarakenteista ja vallankäytöstä.
