Grant Countyn kuolinsyyntutkija, Sara Linton, muutti kolme vuotta sitten Atlantaan. Hän halusi jättää taakseen ikävän menneisyytensä. Nyt hän työskentelee Gradyn sairaalan ensiavussa ja on lopulta saamassa elämänsä järjestykseen. Kun sairaalaan tuodaan pahoin loukkaantunut nuori nainen, Sara joutuu uudelleen kasvokkain väkivallan ja kauhun kanssa. Nainen on jäänyt auton alle, mutta sitä ennen häntä on kidutettu äärimmäisen julmasti. Joku on viettänyt aikaansa hänen kanssaan pitkään, hartaasti sekä erilaisten välineiden kanssa.
Erikoisagentti Will Trent lähtee tutkimaan onnettomuuspaikkaa ja löytää läheltä maanalaisen luolan, joka on toiminut kidutuskammiona. Selviää, että Saran potilas on vain sadistisen rikollisen ensimmäinen tunnistettu uhri. Will, hänen parinsa Faith Mitchell ja Sara Linton huomaavat olevansa keskellä sairasta ihmisjahtia, jonka pääosissa näyttäisivät olevan aikuiset anorektikot. Nämä naiset, samoin kuin poliisit ja Sarakin piilottelevat jotain olennaista itsestään ja ehkä itseltäänkin.
Kuten aikaisemmista kirjoista varmaan muistetaankin, Will kärsii dysleksiasta ja pyrkii kompensoimaan sitä kaikin mahdollisin keinoin. Usein hän pystyy hämäämään lähes kaikkia – tosin esinainen tietää hänen salaisuutensa… ja ehkä joku toinenkin. Sara taas ikävöi edelleen miestään, poliisia, joka kuoli virantoimituksessa. Vai onko tässäkin takana jotain muuta? Faith taas loukkaantuu herkästi eräistä asioista ja tällä kertaa ongelma onkin sellainen, joka selviää vain lukemalla tämä kirja. Vältän siis paljastamasta enempää.
Rikollisen metsästys alkaa. Toimivaltasuhteet ovat pielessä jo alusta alkaen, samoin henkilökemiat menevät välillä pieleen. Pakko on kuitenkin toimia, sillä ensimmäistä naista oli kidutettu, toinen oli kirjaimellisesti pelästytetty kuoliaaksi. Nyt murhaaja metsästää kolmatta, vai onko kyseessä jo useampikin uhri. Useita naisia näyttää olevan kadoksissa ja tutkinnassa on pakko ottaa huomioon heidätkin mahdollisina uhreina. Murhaaja on kehittänyt taiteensa äärimmilleen – kidutuksen aina katkeraan loppuun asti. Ja kohta jo tiedetään, kuka murhaaja ehkä on. Vai onko kaikki sittenkään niin yksinkertaista?
Karin Slaughter on tässä jännärissään saattanut yhteen edellisten romaaniensa päähenkilöt, eikä jälki ole ollenkaan kehnoa! Vaikka sivujen lukumäärä on melko mittava, jännitys säilyy ja tihenee. Kirjaa on vaikea jättää kesken – sen verran kiihkeästi tämä tempaa lopulta mukaansa. Tosin sivujuonia löytyy lukuisasti, mutta ne ovat kuitenkin aika oleellisia lopullisen ratkaisun kannalta, joten kirja kantaa kyllä tämänkin.
Suosittelen kaikille hieman karmivien ja psykologisten rikoskirjojen ystäville. Kovin herkille en tätä antaisi kuitenkaan luettavaksi, sen verran julma ja ehkä ahdistavakin tarina voi jollekin olla.