Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Edellisessä kirjassaan Katarina Wennstam esitteli lukijoille rikostarkastaja Charlotta Lugnin ja asianajaja Shirin Sundinin, joilla oli Petturi-teoksessa tutkittavanaan jalkapallohuliganismiin liittyvä viharikos. Nyt mennään rikosasteikossa astetta pidemmälle. Parivaljakko joutuu kasvokkain sydäntäsärkevän tapauksen kanssa.
On joulunalusaika, joten kaikilla pitäisi olla rauhaa ja hyvää tahtoa, mutta puolivuotiaan Gloria Björlingin hauras elämä on romahtanut. Hänen äitinsä Pernilla kiidättää huonokuntoisen vauvan Astrid Lindgrenin nimeä kantavaan lastensairaalaan, jossa perusteellisten tutkimusten jälkeen todetaan, etteivät Glorian vammat ole syntyneet onnettomuuden tai sairauden johdosta. Ei, häntä on ravisteltu kovakouraisesti, ja pienet herkät aivot ovat vahingoittuneet, kenties pysyvästi. Gloria laitetaan hengityskoneeseen ja häntä pidetään toistaiseksi nukutettuna.
Alkaa kiihkeä syyllisten etsiminen, ja mahdollisuuksia onkin yhtäkkiä monta. Stressaantuneet, väsyneet unenpuutteiset vanhemmat? Epäilyttävä lastenvahti? Mustasukkainen yhdeksänvuotias isoveli? Jompikumpi omalaatuisista isoäideistä? Charlotta poliisista tutkii rikosta, ja asianajaja Shirin asetetaan pienen Glorian edunvalvojaksi. Kummankin naisen yksityiselämässäkin kuohuu: Charlotta joutuu kohtaamaan etäisen äitinsä vakavan sairastumisen, ja Shirinin avioliitto natisee liitoksissaan.
Kivisydämen lukijan täytyy olla kivisydäminen, jos hän ei tunne yhtään liikutusta Glorian kohtalon äärellä. Toisaalta hänen täytyy olla lapseton, jos hän ei yhtään ymmärrä sitä, mikä ajaa ihmistä, varsinkin pikkuvauvan väsyneitä vanhempia, tällaiseen tekoon, ja tätä ymmärrystä kirjassakin tuodaan esille, vaikka itse teko tuomitaan ankarasti. Epätoivon hetkellä syntyneistä ajatuksista on pitkä matka siihen, että todella ravistelee puolivuotiaansa henkihieveriin. Sellaista ei saa tapahtua.
Aiheen vuoksi Kivisydämen ei voi sanoa olevan varsinaisesti viihdyttävää luettavaa, vaikka rikostutkinta ja oikeudenkäynti kuvataankin taitavasti ja Charlottan ja Shirinin henkilökuvat syvenevät mielenkiintoisella tavalla entisestään. Kaikesta huolimatta en voi oikein suositella tätä kirjaa herkkähermoisille, mutta kylläkin niille, jotka etsivät vakavaa rikoskirjallisuutta.
