Armenialaisten kansanmurhan alkamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Osansa vainoista sai myös pieni Ailisin kylä nykyisessä Azerbaidžanin Nahitševanissa. Turkkilaiset teurastivat kylän armeeniväestön vuonna 1919. 1980-luvun lopulla henkitoreisen Neuvostoliiton vähitellen repeytyessä liitoksistaan Kaukasuksella kuohui jälleen: Azerbaidžanin ja Armenian välejä alkoi hiertää Vuoristo-Karabahin konflikti, joka johti molemmissa maissa väkivaltaisuuksiin, etnisiin puhdistuksiin ja lopulta avoimen sodan kautta jäätyneeseen vaiheeseen, joka ei vieläkään ole ratkennut. Lähtökohtaisesti Azerbaidžanissa ja Armeniassa naapurit eivät voi sietää toisiaan.
Juuri tähän kipupisteeseen iskee azerbaidžanilainen kirjailija Akram Ailisli, Ailisin kylästä, sittemmin maan kansalliskirjailijoiden joukkoon kohonnut kirjoittaja. Kiviset unet yrittää lietsoa ymmärrystä naapurikansojen välille ja muistuttaa alueen monisatavuotisesta rinnakkaiselosta. Kunnioittavasti ja säälien armenialaisista kirjoittava Ailisli joutui kotimaassaan kirjan julkaisun jälkeen melkoiseen ryöpytykseen.
Kiviset unet kertoo näyttelijästä, joka hakataan Bakussa henkihieveriin hänen puolustaessaan armenialaista miestä. Suosikkinäyttelijä on kotoisin juuri samaisesta Ailisista kuin kirjailija Ailislikin, ja hänen suullaan Ailisli tekee vahvan antinationalistisen kannanoton ymmärryksen ja rauhan puolesta. Tarina etenee vuoroin takaumina, vuoroin unina, ja siinä tehdään tunteikkaasti selkoa Azerbaidžanin ja Armenian yhteisestä historiasta.
Suomalaisesta näkökulmasta monet kulttuuriset viittaukset ja historialliset tapahtumat tuntuvat kovin etäisiltä, vaikka tekijän huomautuksissa näitä jonkin verran selitetäänkin auki. Mutta perussanoma – pasifismi – välittyy hyvin. Kannattaa lukea!